Näytä dorkalle sukkahousut

Suomessa keli yllätti jälleen autoilijat hieman kuin pysäkit liikennelaitoksen kuljettajan.

Vaan alkaa syksy saamaan länsirannikollakin. Aurinko paahtaa seitsemän ja puolen neliön etelään antavasta akkunasta tehden postdoc-huoneestani redundantisti kasvihuoneen. Ulkona mittari jaksaa hädin tuskin nousta kuuteen asteeseen ja tuuli tekee ilmasta purevan kylmän. Eilen illalla polkiessani piinaamaan alasiimojani käytin jo pipoa. Ehkä en ole vain tottunut hiusten puutteeseen.

Aiemmin mainostetut irstaan kireät juoksuhousut osoittautuivat sunnuntaina asialliseksi ostokseksi. Vartin henkisen valmistautumisen jälkeen uskalsin lähteä ulos spandexeissani (totta kai juomavyön kanssa). Muistan että moisiin tamineisiin pukeutuneet spedet vaikuttivat yksinkertaisesti kerjäävän maihinnousukenkää persuksiin kotona, positiivisen junttiuden pääkaupungissa (pääkaupunkiseudulle paenneelle leikkitutkijalle kiitos tuosta Tampere-seuran tiedottajan lausahduksesta -- onnea koitoksiin). Kolmen vartin jälkeen, kahdeksanasteisessa syysilmassa hölkkäiltyä vakuutuin miessukkahousujeni totuudellisuudesta.

Maassa maan tavalla, sano.

Karvakolmion tähdistö

Tiedän asuneeni kanadassa hetken liian pitkään, kun satuin osumaan "Suomen johtavan ura- ja rekrytointipalvelu" Uranuksen sivuille ja minua naurattaa vieläkin.

Ja edelleen.

Juu, naurattaa yhä.

Nörtit bilettää ihan kybällä

Niin, enhän minä enää edes käy baareissa viikonloppuisin. Jatko-opiskelijoiden Halloween-bileet näyttivät Parien ottaman kuvasarjan perusteella tältä. Ei hääviä mutta piisaa minulle.

Nyt aion juoda yhden keskioluen ja katsoa Family Guyn ensimmäisen tuotantokauden.

Menestyjä

Tänä Halloweenina olin "Noel", aiemmin Collegessa vaikuttaneen Joelin kaksoisveli. Parhaita perinteitä noudattaen yksi kolmannes kuvasi asustetta todella pelottavaksi, toinen kolmannes oli hämmentynyt ja viimeinen kolmannes ihmetteli miksi en tänä vuonna pukeutunut lainkaan. Kolmas kolmannes koostui yksinomaan insinöörimiehistä, kuinkas muuten. Muutama konservatiivisempi naisihminen tuli myöhemmin häveliäästi kertomaan kuinka fiksulta ja hyvältä näytänkään tuossa asukokonaisuudessa.

Mielessäni kävi, että ehkä tuon kaltaisen aikuinen mies -asusteen pitäminen voisi itse asiassa parantaa olematonta työtehoani. Vedetään univormu päälle ja ehkä turhanpäiväisen tunne-elämisen, lebenschmertzin potemisen ja sodomiahaaveiden sijaan sisäinen todellisuuspohjainen, objektiiviseen todellisuuteen uskova insinööri tulisi ulos. Ehkä menestykseni ns. markkinoilla heikentyisi, mutta toisaalta, ehkä minulle tekisi terää vaihtaa hieman helpompaan markkinasegmenttiin joka tapauksessa.

Keskioluen juonti Starbucksin mukista on muuten hienoin idea sitten viipaloidun leivän. Tästä eteenpäin voinkin huoletta vetää muutamat latet aina silloin tällöin keskellä työpäivää.

Syksy saa, minä en

Eilen vietettiin Halloweenia. Tänäänkin jotkut viettänevät Halloweenia, ainakin ulkona kuuluvasta paukkeesta ja undergradien älämölöstä päätellen. Puut ovat vihdoin tiputtamassa lehtiään. Pyöräilin mecciin, paikalliseen partiokauppaan (tai kaikkien partiokauppojen emäalukseen, liike kun on yhden korttelinmitan pituinen mammutti) ja ihastelin samalla syksyisiä maisemia. Kun ei ollut kameraa mukana, laitoin mukaan tuon kauan sitten ottamani ja äärimmäisen laiskasti päivittämääni flicr-streamiin lisäämäni kuvan sen sijaan.

Tajusin, että viilenneestä säästä huolimatta kuljen pääsääntöisesti mieluummin polkupyörällä kuin linja-autolla. Kaupunkirakenteen ansiosta pääteiden (4. ja 9. katu) ulkopuoliset kadut ovat rauhallisia ja pyöräilijöille osoitettu useampikin itä-länsisuuntainen katu. Paitsi että reitit ovat viihtyisiä ajaa, polkupyörällä pääsee halutessaan nopeammin kuin linja-autolla. Suuntaansa runsaan 12 kilometrin matka mecciin sujuu puolessa tunnissa. Itään on kevyempää ajaa, takaisin tullessa Alman ja Sasamatin välillä on järkyttävä ylämäki.

Partiokaupat ovat aina jotenkin vedonneet minuun. Ehkä osittain sen takia, etten tyypillisesti eksinyt niihin kuin ehkä kerran kahdessa vuodessa. Mutta pääsääntöisesti sen takia että kaltaiseni noviisin silmiin kaikella tavaralla tuntuisi olevan hyvin määritelty tarkoitus. Suorastaan huumaannun lukiessani niitä puolentusinaa kiiltävää lappusta vaatekappaletta kohden joissa kuvaillaan vaatteen erikoismateriaaleja ja innovaatioita. Ihailen kuvia eksoottisissa paikoissa vaeltavista aktiivista elämäntapaa noudattavista ihmisistä. Miksi niitä todellisille seikkailijoille tarkoitettuja epäsymmetrisiä telttoja taas kutsuttiinkaan? Geo... si... di... jotain?

Ostin mecistä irstaan kireät juoksuhousut. Housuissa oli puolentusinaa lappua joissa kuvailtiin niissä käytettyjä erityismateriaaleja. Todellisuudessa haluan Trangian kaikki lisäosat, alumiinisen kokoontaitettavan retkipöydän, koottavat viinilasit ja teleskoopilla varustetun makkaratikun.

(Point Greyn ylämäkeä avitti iPodin arpoma tuima poljento herrojen Araya ja Barnes johdolla. Sivumennen sanoen YouTube on mahtava. Odotan kauhulla kuka lafkan ostaa pois kuleksimasta ja mitä tapahtuu sille järkyttävälle määrälle tekijänoikeuksien alaista materiaalia jota tuubista löytyy.

Kokonaan toinen asia on se, että suomenkielinen Wikipedia on sisältönsä puolesta aivan luokattoman surkea verrattuna englanninkieliseen versioonsa. Ehkä emme vaan osaa tai sitten meitä on liian vähän.)

Montas söit?

Olis taas karkin ja keppostelun aika. Viime vuonna asiaan panostettiin, tänä vuonna tyydyin muiden puettavaksi. Aikomuksena olisi pukeutua hienoihin khakihousuihin jotka vedän vanhan koulun malliin puoleen väliin torspoa ja jonka alle tungen poolopaidan helman. Hartioille sidon villaneulepaidan ja tukan vedän sivulle ja eiköhän se ole palttiarallaa siinä kun kerran partakin on ajettu kokonaisuudessaan pois.

Lähtisin lenkille mutta ulkona on pirullisen pimeää. Kampuksella eivät noita katulamppuja viljele aivan samaan malliin kuin itse kaupungin puolella. Kylmyyskin koittelee raajoja. Aina kun kuvittelee että on olemassa rajoja joita ei vain ylitetä, päätin kuitenkin ostaa huomenna itselleni juoksuhousut. Ehkä niitä löytyy vähemmänkin kireitä malleja, mene ja tiedä. Ehkä kasvatan seuraavaksi itselleni viikset eli pelkät.

Esimerkkejä huonoista Halloween-asuista löytyy mm. täältä, täältä ja täältä.

Hellerei

Hellerei ja kaikenlaista hulinaa, kuten tätivainaa olisi asian ilmaissut. Tässä piti olla teksti, mutta Windows ryösti fokuksen juuri kun painoin rivinvaihtoa ja taustalla päivittyvän palomuuri boottasi koneen ilman eri kyselyitä. Niinpä totean kirjoittavani jotain kiinnostavaa hieman myöhemmin.

Tädille ja kaikille niille kotimaan ihquille tytöille jotka kampanjoivat siloposkisen ja lyhyttukkaisen tyylin puolesta tiedoksi: nyt jopa teksasilainen kielitieteilijä hyväksyy habituksen. Alan näyttämään huolestuttavan paljon pohjoisamerikkalaiselta kauppatieteiden tai lakitieteiden opiskelijalta. Eilisiltä kaverin kolmikymppisiltä otetut kuvat kelpaisivat sellaisenaan Kokoomusnuorten mugshot-kokoelmaan.

Slayer on silti mun elämä.

Nykyaika

Kun uusi luottokortti saapui postissa, minun piti kuitata kortti vastaanotetuksi virallisella lomakkeella. Selvisi, että skannatun lomakkeen saattoi yhtä hyvin lähettää sähköpostilla pankin toimihenkilölle faksaamisen sijaan.

Vanha ajokorttini katosi teille tietämättömille. Mietin mitä tehdä, mutta löysin avun Tampereen poliisilaitoksen sähköiseltä tiedoituspalstalta, jossa julkaistaan kansalaisten kysymyksiä ja poliisiviranomaisen vastauksia. Ei mitenkään yllättävää, että jollekulle toiselle oli käynyt samoin. Palstalta ohjattiin Ajoneuvohallinnon verkkosivuille, josta löytyi täytettävä pdf-lomake ajokorttiotepyyntöä varten.

Kun en löytynyt tietoa siitä, paljonko ote maksaa (enkä arvoita siitä, kauanko sen tuleminen kestää), soitin Skypellä Ajoneuvohallinnon palvelupuhelimeen, josta minua ohjeistettiin lähettämään tiedot suoraan sähköpostilla otteista vastaavalle taholle.

Nyt kirjoitan tästä blogiini, vaikka voisin kirjoittaa paljon parempaakin sosiaalipornoa (tai mikä vielä parempaa, olla nukkumassa, mutta kun vaatteet ovat kuivurissa vielä tovin).

Yht'äkkiä tuntuu siltä, että byrokratian maailma ympärilläni on ottanut yhden pienen askeleen kohti digitalisoitumista. Pienen, mutta kuitenkin.

Eskatologinen saastana

Edesauttaakseni sängystä ylös kömpimistä surffasin ensimmäiselle tv-kanavalle joka näytti jotain uutisohjelman tapaista. Ensimmäisenä käsiteltiin pedofiilit, joita oikein vilisee tietoverkoissa ja MySpace on se pahin saatana. Nimeämättömän asiantuntijan kehittämä tietokonepohjainen profiloija löysi vähintään 700 pedofiilin MySpace-profiilit ja ainakin yksi pedofiili oli saatu kiinni jossain osavaltiossa ja tämä oli myös surffannut internetissä.

Seuraavaksi käsiteltiin brittiläisen tiedemiehen taannoin esittämää sixteenvolts-tyylistä ennustusta jonka mukaan ihmiskunta jakautuu ihmisten liikkuvuuden jatkuvasti lisääntyessä ja seksuaalivalinnan vapautuessa seuraavan vuosisadan kahteen rotuun, joista toiseen kuuluvat ovat "pitkiä, komeita ja älykkäitä" ja toiseen kuuluvat ovat taas "lyhyitä, rumia ja tyhmiä". Kun uutisankkurit vitsailivat tämän olevan tulevaisuudessa tehokas tapa erottaa lyhyet, rumat ja tyhmät liberaalit jo kaukaa, aloin kiinnostumaan tästä hieman erikoisemmasta uutismakasiinista.

Pitkäjännevälisen aasinsillan jälkeen päästiinkin sitten päivän epistolaan eli Erään Toisen Rauhanuskonnon pedofiliseen luonteeseen. Tiesinhän minä erinäisiä nasseblogeja lukeneena sen, että "profeetalla jonka nimen perään täytyy aina lätkäistä artist-formerly-known-as-artist-formerly-known-as-Prince -tyyppinen symboli" oli kymmenvuotias lapsivaimo. Asiantuntija kertoi kuinka Erään Toisen Rauhanuskonnon pyhä kirja on ripattu pääsääntöisesti kuulopuheiden perusteella Raamatusta ja sen päälle on lätkäisty koko joukko "apologeettista materiaalia" jossa rohveetta (kappas, musulmaanit näyttävät Suomessa kirjoittavan sen perään aina SAAS) perustelee kulloisiakin railakkaita tempauksiaan yläkerrasta saaduilla näyillä. Tästä jatkettiin sillä, että maltillisilla uskonnon seuraajilla ei ole mitään mihin tukea maltillisuutensa, koska Toinen Rauhansukonto määrää taistelun jatkuvan kunnes maailma on tosi SAAS.

Synteesinä todettiin, että kaikki mitä pidämme pyhänä (sic) on vaarassa ja ainoa keino on lopettaa velliperseily ja taistella. Tai kuten he totesivat, kaikkien muiden pääuskontojen on noustava yhdessä vastarintaan. Vastarinta määriteltiin sitten tapahtuvan tukemalla Israelin valtiota, omaksumalla uudestaan Raamatun määrittelemät kristilliset arvot ja hyväksymällä Raamattu Jumalalta saaduksi, ihmisen lakien yläpuolella olevaksi auktoriteetiksi. Taidettiin siellä syntipukeiksi länsimaiden heikkoudelle mainita ainakin liberaalit, homot, feministit ja esiaviollinen seksi.

Aika tuhtia ohjelmaa, sano. Tuollainen aamu-TV saa Foxin näyttämään sloganinsa mukaan reilulta ja tasapainoiselta (ilman liberaaleja painotuksia). Ihmettelin aamiaisella mistä ihmeen ohjelmasta oli kysymys ja tieto tuli kuin apteekin hyllyltä: The 700 Club.

Sääli ettei ennen vanhaan ollut riittävän vahvoja psyykelääkkeitä, olisi säästytty monelta profeetalta ja tätä seuraavalta öyhöttävältä massalta. Vaikka kyllä näyttäisi moni nykyäänkin olevan lääkityksen tarpeessa. Mietin, kuinka suuri rooli erinäisten päättävien tahojen eskatologisella maailmankatsomuksella on kaikkeen siihen tuhmurointiin jotka maailmalla harjoitetaan.

Sääli myös, etteivät massat osanneet vielä tuolloin seurata ainoaa oikeaa vapahtajaa ja Luojaa. Ramen.

Kyynisyys on helppoa

Jokaisella on oma totuutensa. Minun tulisi hyväksyä se, vaikka itselläni olisi toinen. Eikä omani ole aina parempi. Ensimmäistä kertaa sentään yritän, mutta ehkä en silti tarpeeksi. Yritin.

Välillä yrittää välttää vaikeita asioita olemalla tekemättä niille mitään. Se, ettei valitse, on usein huonoin mahdollinen valinta. Olen väsynyt aloittamaan aina alusta, uudestaan.

Sitä on yhden elämän verran aikaa oppia viihtymään itsensä seurassa. Joskus opettelu alkaa kyllästyttämään.

Totuuteni osoittautuu vuosi vuodelta heikommaksi.

Kohtaamisia: kiinalainen tohtori

Erään toisen tutkimuslaboratorion viralliselta sähköpostilistalta poimittua:

Dear All,

I will take a colonoscopy test on Wed. morning. It is required that I have to start to avoid any food tomorrow. I can only drink clear fluids and I need to drink laxative to clear my colon. On Wed., I take the colonoscopy exam and I will be given sedation to make me sleepy. After the exam, I will be required to have someone to drive me back home. Given this, I have to stay at home for Tuesday and Wednesday. I will be working at home if I have energy. Cheers!

Sisältääkö tämä ns. tarpeettoman yksityiskohtaista informaatiota?

Elokuvakimara

Sitä huomaa muuttuneensa turistista asukkaaksi. Vuosi sitten näihin aikoihin kävin ahkerasti ihmettelemässä kaupungin kulttuuritarjontaa, vaan nyt ainoastaan perseilen ja puhaltelen panhuiluuni. Väliin jäivät niin vaihtoehtoteatterifestivaali Vancouver Fringe että Vancouverin kansainväliset elokuvajuhlatkin. Kävin kuitenkin puolitoista viikkoa sitten pitkästä aikaa maksutta downtownin Paramount Cineplexin elokuvapuistossa, Verón ilmaislipuilla. Ranskalaisten kulttuurielokuvien sijaan tarkastimme kriitikoiden korkeimmalle rankkaaman mainstream-elokuvan (two thumbs up, 9/10). Elokuva oli Jackass 2. Kun nyt huomasin että se on tulossa ensi-iltaan Suomessa, ajattelin röyhistellä ja todeta että täällä Suuressa Maailmassa eletään ajan hermolla.

Olenhan minä nähnyt tätä genreä niin televisiosta kuin hieman livenäkin, ei siinä mitään. Ei ole kai sattumaa että tätä settiä harrastavat usein skeittajaat tahi muut kaverit joilla on paljon vapaa-aikaa ja jotka ovat tottuneet keräilemään satuttamatta itseään törkeästi. Jos ja kun minä yritän jotain, sairaalareissu on edessä. Tosin ameriikassa alastomuus on suurinta ekstremeä, joten siinä mielessä pärjäisin vallan mainiosti. Mieleen tuli kaikenlaista mukavata iloiselta 90-luvulta ja erinäisiltä festareilta.

Silti, opin jälleen jotain rajoistani. Vaikkapa massiivisen ongenkoukun tunkeminen posken läpi voisi mennä televisiosta katseltuna huumorilla mutta jättiläiskankaalta seurattuna rutisevine ääniefekteineen homma oli minulle hieman liian... graafista. Huvittavaa että edellistalvinen kömpelöimiseni jäisillä vuorilla laudan kanssa ja lukuisat vauhdissa päälleen/polvilleen/kyljelleen kaatuilut olivat vieläkin niin hyvässä muistissa, että jopa nämä perustörmäilyt mopoilla ja laudoilla näyttivät paljon kivuliaammilta kuin aiemmin. Pääsääntöisesti elokuva koostui lisäksi ruumiineritteistä, iljettävien asioiden syömisistä ja pitkän syljen heittämisestä.

Nyt kädessäni olisi ilmaisliput tämäniltaiseen "Borat: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan"-elokuvan ennakkonäytökseen. Mikäli kestän puolitoista tuntia myötähäpeän kourissa kiemurtelua, luvassa on mitä todennäköisimmin härskein elokuvaspektaakkeli aikoihin. Applen sivuilta löytyvä trailerin materiaali on muuten kuvattu sattuneista syistä Kazakstanin sijaan Romaniassa, kuten romanialainen tuttavapariskuntani karusti havaitsi.

(*) Määritelmäni mukaan ranskalainen kulttuurielokuva näyttää halvalla kuvatulta Woody Allenin elokuvalta, paitsi että siinä jaaritellaan ikävystymiseen asti anaaliseksistä.

Tohtoriparkki

Toisin kuin suomalaisissa teknisissä yliopistoissa minun kokemukseni mukaan on tapana, Kanadassa (ja Pohjois-Amerikassa yleisemminkin) insinööripuolella luetaan oletusarvoisesti B.Sc.-tutkinto (Bachelor of Science). Ne, jotka haluavat jatkaa opintojaan hakeutuvat tutkijakouluihin vielä B.Sc.-tutkintoa tehdessään (siis ollessaan undergradeja). UBC:n tapauksessa karkeasti ottaen tutkijakouluun valittavat laitetaan paremmuusjärjestykseen opintojensa keskiarvon (GPA) perusteella, ja nyrkkisääntönä oletetaan keskiarvon olevan noin 4.0/5.0 saaduista arvosanoista. Lisäksi ei-kanadalaisilta vaaditaan usein GRE (eräänlainen älykkyystesti jossa arvioidaan testattavan henkilön kirjallista ilmaisua, analyyttisiä taitoja, kriittistä ajattelukykyä ja kvantitatiivista päättelykykyä yhteiskunnan onnistumista yksilöä kouluttaessaan). Ai niin, ja tietenkin vaaditaan hakemuspaperit, tutkimussuunnitelma, cv, TOEFL (ei-englanninkielisiltä), kolme suosittelukirjettä ja rontin $150 dollarin käsittelymaksu.

Tämä kaikki vaaditaan siis jotta hakija pääsee gradstudentiksi maisteriohjelmaan (M.Sc.). Yleensä gradstudenteille maksetaan apurahoja tai palkkaa ja he toimivat tutkimus- ja/tai opetusassistentteina. Myös maisterin papereiden saaminen vaatii yleensä ainakin yhtä kansainvälistä julkaisua. Mikäli tähtäimessa on väitöstyö (Ph.D.), suurin ero on käsittääkseni siinä, että opiskelijat joutuvat julkisesti grillatuksi ja puolustamaan tutkimussuunnitelmaansa (vertailun vuoksi, varsinainen väitöstilaisuus on usein jopa suljettu tilaisuus ja suomalaisen järjestelmän kaltaista grillausta [*] ei ole tapana harjoittaa). Ja tietenkin se, että tutkimus kestää pidempään ja sen seurauksena tulisi syntyä julkaisu jos toinenkin.

Mistä tämä kaikki tuli mieleeni? No lähinnä siitä, että tässä järjestelmässä insinööritieteiden maistereiksi leivotuilla on teollisesta näkökulmasta tarkisteltuna tarvittava kyky ja taito tutkimuksen tekemiseen. Tohtoriksi lukevat hakevat oletusarvoisesti akateemista uraa. Teollisuuden puolella vaihtoehtoja ovat lähinnä tutkimuskeskukset, vaan niihin pääseminen on todella vaikeaa. Vaikkapa paljon parjatun Microsoftin paljon vähemmän parjattuun tutkimuskeskukseen töihin pääseminen (edes harjoittelijaksi, puhumattakaan oikeista töistä -- käytännössä pientä eliittiä lukuunottamatta massojen kärkijoukko haetaan ns. paikallisesta, siis Stanfordista) on paljon hankalampaa kuin akateemisen position saaminen periferaalisesta yliopistosta. Eivätkä Googlen, IBM:n tai Sunin keskukset jää hirveästi jälkeen. Helpompaa on apulaisprofessuurin saaminen Saskatchewanista kuin tohtorityöpaikan Microsoftilta tai Googlelta, totesi eräskin kolleega kun turhaan puoli vuotta yritti hakea.

Vastuuvapauslauseke: edellinen pätee informaatioteknologian alalla. Esimerkiksi mikrobiologian puolella ilman väittäriä uraa ei ole tiedossa. Informaatioteknologian puolella ei naisia pahemmin näy mutta menkääs tuonne Life Sciences -rakennukseen a'vot sie.

Seitsemän vuoden takainen minä olisi tuskin kovin mielissään tavatessaan nykyisen sosialidemokratian syöttilään.

[*] Mitenkäs tuoreimman teollisuustohtori Helunan kanssa kävi?

Taas piti

Tämä itkuvirsi tuli kirjoitettua taannoisena viikonloppuna.

Tällaistako Selvityjät-sarjaa se sitten oli viikosta toiseen, se kulauttamisesta toipuminen? Ei ihme että ahdistaa kun ruumis jekuttelee ja toimii vastoin herransa tahtoa. Ravintolassa se yht'äkkiä kauhukseni tilaa jotain diabolista kuten olminvalkean ryynimakkaran ja vasta tarjoilijan poistumisen jälkeen vapaa tahto laskeutuu takaisin päälleni. Alistunut "voi perkele" valuu huulilta kuin nuuska jutin suusta.

Perjantainen, järjestyksessään kolmas huoneryömintäni sisälsi bacchuksen palvontaa ja kinastelua ihmisten oppimispotentiaalista. Lauantaina kampuksen ylle laskeutui jotenkin tarpeettoman henkilökohtaisen oloinen sumu joka verhosi alleen kaiken elävään viittaavan ja ajoi minua etsimään turvaa UBC:n kirjaston loputtomille käytäville. Yritin lainata kirjaa mutta selvisi korttini on vanhentunut kuusi kuukautta sitten. Ja että minua ole henkilöstörekisterin mukaan edes olemassa. Nöyryytettynä poistuessani varasportit alkoivat äänekkäästi syyttämään minua ryöväyksestä. Yleisön tuijottaessa, rosmosireenin huutaessa ja turvamiehen askeltaessa paikalle ruumiini tietenkin päätti että nyt olisi hyvä paikka alkaa nauramaan. Niin kuin nyt yleensäkin tapoihin kuuluu, etenkin hautajaisissa ja taidespektaakkeleita seuratessa. Mieleeni tuli Tom Mix ja menehtyminen. Jouduin luonnollisesti purkamaan reppuni sisällön kaiken kansan nähtäville. Pitsalaatikon puoliksisyöty sisältö valui housuilleni väkevästi tuoksuen.

Palasin asuntolaani turvaan ja muistin että minulla oli puolikas jäätelöä jäljellä alakerran yleisen keittiön pakastimessa. Toden totta: saman pakastimen samalla hyllyllä samassa viinakaupan kassissa sama jäätelö... joka oli täynnä. Iskemätön pakkaus. Tiesin syöneeni puolet jäätelöstä, mutta nyt se oli täynnä. Tuijotin jäätelöä kymmenisen minuuttia, kunnes päätin silti syödä sitä ja lähettää valittelusähköpostin Collegen listalle jossa ilmoitin jäätelökei'un (ei -keiju!) täyttäneen purkkini ja pyysin kei'ua ilmoittautumaan. Jätin vielä lapun kei'ulle jääkaapin oveen. Sain lukuisia vastauksia joissa minua mm. kehoitettiin palaamaan takaisin puhtaan tupakan pariin ja olla polttamatta mitä ikinä yrttiä sitten sattuisinkin polttamaan.

Sunnuntaina tajusin, että olin syönyt jäätelön ihan omin pikku kätösin jo edellisellä viikolla ja ostanut uuden pakkauksen tilalle. Minä olen siis itse jäätelökei'u.

Sisällöntuottaja

Olin sitten taas tuottanut sisältöä sellaisissa läskeissä, etten muista mitään kirjoittaneeni. Se on oman tekstinsä lukeminen vähän kuin selkäydinpuudutuksen jäljiltä sorsaan tähtääminen: tietää että oma se on mutta ei silti tunnu yhtään tutulta.

Jos joku keksii Saukille paremman sloganin niin tehköön sen tiettäväksi. Puheenaiheiden synteesinä linkitän seuraavaan, hienoudessaan käsittämättömään taideteokseen: Sauli-City - tuotteet.

Fascisti ja pioneeri

Herra Marechalin mukaan ihmisten välillä voi olla fyysisiä mutta ei henkisiä eroja. Kaikki erot johtuvat ainoastaan motivaatiosta ja yleisemmin ottaen opetusmenetelmistä sekä vääränlaisesta ympäristöstä (tai huonoista vanhemmista). Analogia kuului: lihassolujen määrä ja laatu voi vaihdella, mutta aivojen hermosolujen nopeus on vakio.

Pian jostain ilmestyi lisää ihmisiä kessut sauhuten, jotka kertoivat naureskellen kuinka minun täytyy olla vanhanaikainen tieteen opiskelija (ts. science major), sillä he ovat oikeina humanisteina (humanities majors) oppineet jo ajat sitten että puheet ihmisten välisistä henkisistä eroista ovat fasismia.

Sääli ettei kukaan kertonut tätä minulle kun jouduin opettamaan moisen fascismin uhreille algebraa. Välitunneilla sitten selvisi mihin lihassolujen määrän ja laadun vaihtelu johtaa.

Rip-off

Juoksin eilen tänään kartan mukaan noin yhdeksän seitsemän ja puoli kilometriä. Syke oli keskimäärin 171 153 eli liian kova erittäin sopiva. Aikaa kului 52 50 minuuttia. Vauhti oli selvästi liian kova hyvä, sillä jalat ovat nyt tukkoisen irtonaisen tuntuiset. Menen kohta syömään ja taidan sitten lähteä uudestaan lenkille juomaan kaljaa. En viitsi tehdä töitä.

Alkoholitonta olutta juovat ihmiset eivät ole epäilyttäviä vaan syyllisiä.

Hiellä

"Hiellä", sanoi juuri ja juuri kävelemään ja puhumaan oppinut erityistutkijan alku nykiessään setää hihasta ja osoittaessaan kohti rantasaunaa. Hiellä tosiaan: kun pottaa ei löytynyt, kiukaan viereen oli väännetty komeat tortut.

Arviolta kaksikymmentä seitsemän vuotta myöhemmin jälleen yksi akateeminen torttu on submitattu. Ensimmäinen paperinraina vuoteen. On niitä rainoja aiemminkin väännetty pitkin aamuyötä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun en edes ehtinyt lukemaan tekelettä kertaakaan kokonaisuudessaan läpi. Siellä se odottaa tulostimessa. Lyön kyynärpäät ristiin ja toivon ettei siihen jäänyt rivouksia (ts. kommentteja tyyliin "koijataan apinaa"). Jos on, toivottavasti ne on edes kirjoitettu suomeksi. Pitäkää metamallinne.

Hiellä.

Pimp my paper

Konferenssin deadline on vasta neljän tunnin kuluttua, joten aikaa on vaikka mihin. Starbuck'sin tyttö ajoi ulos mutta antoi mukaan $10 edestä muonaa. Nyt kun olen täällä länsirannikolla, enkä tarkoita Turkua, voisin perustaa oman West Coast Customs -tuunauspajan jossa tutkijaparkojen ruosteen raiskaamat paperit viritettäisiin tunkemalla niihin tieteellistä blingblingiä (buzzwordejä) ja ainaskin 50 tuuman vanteet (aivan tajuttomasti buzzwordejä). Ämpiitriit ja diiviidiit korvaa uuämäl ja ämdeeaa. Hihasta vedettävä ässä voisi olla konsoliin rakennettavan suihkulähteen tai takapömpelistä ulostautuvan pingispöydän sijaan vaikkapa joku järjettömän kovalla nimellä varustettu professori joka houkutellaan laittamaan puumerkkinsä tekeleeseen.

Täytyy jatkaa tieteen tynnyrin pohjan kaapimista. Saamissani kaavioissa on sitäpaitsi virheitä ja puutteita jotka huomasin vasta nyt. En jaksa soittaa Suomeen enkä kiusata nuorempia tieteenharjoittajia. Hieman sylettää kuitenkin korjata kaavioita Photoshopilla kun yhteistä kaaviotyökalua ei ole. Tässä tuntee itsensä rautaiseksi ammattilaiseksi ja asiantuntijamestariksi. Ei mitään uutta auringon alla siis.

Että osataan täällä liioittelun lisäksi tuunata papereita. Sama paska datsuni sen tieteellisen Bilteman tuunaussarjan alta toki irvistää. Täytyy toivoa ettei kukaan huomaa.

Metkula

Informaatio pikkujalan tämänkertaisesta vipattamisesta saapui muutaman päivän viipeellä. Irrallisten datapisteet kirjasivat mm. sen, että Erityistutkija ryysti pullollisen viiniä ja heittäytyi tanssilattioiden Werther's Originaliksi erästäkin mikrobiologia riiaamaan. Samoin tieto kertoo nelihenkisen CS-ryhmän siirtyneen hiomaan läskityksen pyramidia Yaletownin panimoravintolaan. Tai kuten sana kuului:

Luonnollisesti join jatkoilla kirjaimellisesti enemmän kaljaa kuin muut kolme sitkeää taistelijaa yhteensä. Siinä menivät sitten ruokarahat.

Vasta myöhemmin selvisi, mihin ne ruokarahat menivät.

Rehellinen kulautus on sen verran harvinaista herkkua täällä päin maailmaa että Konkari, jolle ulkoistan näitä toimintoja, on ollut lähes toimettomana. Tällä kertaa soppakonsultti oli kuitenkin astunut kuvioihin hoitelemaan paikat kuntoon. Onneksi sentään aika miedosti ja vasta loppusuoralla.

Täydellä tuopilla varustettu konkari lähti metkuilemaan "no älä ny"- ja "ei mennä!"-sapluunalla ovimiehen saapuessa ilmoittamaan baarin olevan suljettu. Kun tyypillisellä huumorintajulla varustettu ovimies ilmoitti olevansa vapaa-ajallaan ja ettei hänelle enää makseta mukavana olemisesta, Konkari pyrki yks'kantaan kaulailemaan ovisepeä ja ilmoitti muuttavansa tämän luokse asumaan. Sepen ärtyessä lisää Konkari ehdotti seurueensa isoimmalle jäsenelle että tämä voisi viimeistelellä juopottelua häiritsevän Sepen samalla kun Konkari viimeistelisi tuoppinsa.

Ryhmän siirrettyä itsensä ja etenkin Konkarin ulos, katsoi tämä vielä parhaaksi uhota suureen ääneen pystyvänsä yllättämään poken homokahmaisulla ja pysyvänsä ainakin 10 sekuntia hengissä. Kun omalta ryhmältä kävi käsky hiljentyä, tätä seurasi (onneksi epäonnistunut) satunnainen kahmaisuyritys kadun puolella.

Seuraavaksi ryhmä löysi hortonomiksi julistautuneen Konkarin keskittymästä läheisen kukkaruukun istutuksiin.

Ne rahat? Ne heitettiin tietenkin perinteitä vaalien ulos auton ikkunasta.

Vuosikymmen sitten oli näet hetken aikaa muodikasta ajaa taksilla baarista toiseen määreellä "Mikä on lyhin reitti? Ei sitä." Taksista jaettiin rahaa Hämeenkadulla tallaaville köyhille. Kerran taksilla ajettiin Särkänniemen parkeille. Kuski ei kuitenkaaan suostunut lähettämään mersuaan, totesi vain pois ajaessaan lakonisesti: "Kyllä mäkin täällä nuorena kävin, pojat, mutta mulla oli oma auto!" Nahka antoi kuljettalle 50 penniä tippiä jotta tämä voisi ostaa itselleen "jotain hyvää". Sökön syytä, kaikki tyynni.

[Metahuomio: tämän blogin pitäjä alkaa panhuiluineen ja rahanviskoiluineen vaikuttaa jo harvinaisen tyhmältä perkeleeltä.]

Musiikkia Saatanasta

Eksoottinen Intian-setä, yksi tämän semifiktiivisen verkkopäiväkirjan hahmoista, lähti Intiaan ennen lokakuun lopussa alkavaa Seattlen pestiään. Minulle jäi käteen pitkäaikaislainaan jätetty kitara. Pitäisiköhän opetella soittamaan? En koskaan oppinut veivaamaan sähkökitaraa.

Muistan kuinka eräs kummallisesti pukeutunut naapurintyttö kuunteli aikoinaan yhä uudelleen ja uudelleen kummallisen vetoavaa kappaletta jossa laulettiin hauskasti "pissan padi". Myöhemmin kaveri kiikutti näytille ostamansa kasetin jonka soittajien uskoin olevan (pelottavan näköisiä) naisia. Pian paikallisesta levyliikkeestä kiikutettiin ensimmäinen vinyyli. Siitä se idea sitten lähti.

Ala-asteikäisenä juniorit musisoivat KISSin tahdissa lukittujen ovien takana ilmakitaraa rämpyttäen. Rättejä sidottiin käsiin ja jalkoihin, ja sifongin puutteessa rekvisiitaksi kelpasivat t-paidat ja pitkät kalsarit(!). Sanat opittiin foneettisesti ulkoa. Nololtahan se tuntui vuosia myöhemmin, kun kasetin löydettyään huomasi osaavansa sanat ulkoa mutta ymmärtävänsä ensimmäistä kertaa mitä se "Uh all night" mitä kirkkaalla lapsenäänellä tuli lauleltua oikein taas tarkoittikaan.

Tähän voi lainata seuraavaa seinäjokilaisen koululaisen Henrik Pohjolaisen haastattelua (Via Junakohtaus):

- Tiedätsä sitä mistä esimerkiksi tää KISS yhtye tai muut heviyhtyeet laulavat, nehän on englantilaisia ne sanat? Tiedäksä mitä ne sanoo näissä lauluissa?
- Tiedän.
- No mitä?
- Ne kiroilee!

Totuudellisuutta.

Puuha-Peten mysteeri II

Halusin ylistää runsauden vihkimysjuhlaa, avautumistani virralle ottamaan vastaan kaikkea sitä hyvää jota Luonnon Suuri kirja lukijalleen suo: niin Venuksen virheettömän sileän ja suloisen helmiäisportin, kuin tämän viereisen eebenpuisen veräjän läpi käyviä palkitaan ambrosian aarteilla. Kreikkalaisia partituureja soitetaan panhuilulla, joka sekin hohtaa sileänä kuin norsunluu.

[Edit: Puuha-Peten nokikolailut poistettu.]

Vancouver kuvina

Ennen tänne muuttoani ihailin Vancouveria ja sen kuvia täällä (ja hieman myös täällä). Jos kuitenkin haluat tietää miltä Vancouver oikeasti näyttää, tarkista tämä: Suur-Vancouverin 172 Starbucksia kuvina.

Tiede ei edelleenkään lepää. Jatkan harjoituksia.

Tiede ei lepää koskaan

Ei pitäisi kirjoittaa keskellä yötä. Blogia tai papereita. Läpi menee ihmeellistä tuubaa. Niin blogeihin kuin papereihinkin.

Ei auta kuin kaataa lisää teetä ja suklaata haitariin ja jatkaa kirjoittamista kun ei ole viinaakaan insipraatiota tuomaan. Täällä on muuten ihan näissä aasialaisten pitämissä kulmakaupoissakin kohtuullinen suklaavalikoima ("alkuperämaasuklaita" a'la Madagascar ja Kuuba, sekä mm. 99% suklaata). Olen lisäksi alkanut ryystämään pääsääntöisesti valkoista teetä.

Näin muuten olen tullut siihen tulokseen, että alamäkeni alkoi oikeastaan siitä, kun aloin alleviivaamaan käsin, ilman viivoitinta, jotenkin haluttomasti.

Nähdään illalla mesessä

Viimeisen vuorokauden ajan joka ikinen CNN:n ohjelma on käsitellyt yhtä ja vain yhtä aihetta: edustaja Foleyn lähettämiä seksuaalisväritteisiä messenger-viestejä ja sähköposteja. Tavallisten uutislähetysten ajan Foley-tilanne pyörii alapalkissa. Juuri nyt: tuhansia irakilaisia kuolee joka kuukausi ja Bagdad on romahtanut anarkian partaalle Foley FBI pedofiileja Pohjois-Korean ydinkoe pedofiileja riettaita viestejä.

Olen oppinut, että Foley on ollut järjestämässä nuorten työharjoitteluohjelmaa kongressiin ja säätämässä tiukempia pedofiililakeja; olen oppinut että niin republikaanit että FBI ovat tienneet näistä viesteistä mutta lakaisseet ne maton alle; olen oppinut asianajajan välityksellä että Foley on hakeutunut hoitoon alkoholistiklinikalle, hän on homoseksuaali ja häntä on käytetty hyväksi lapsena. Aiemmin iltapäivällä toimittajanainen huusi ohjelmassaan suoraa huutoa asiantuntijoille siitä, miksi mies ei ole jo vankilassa ja miksi laki ylipäätään sallii mitään oikeuksia tällaiselle pedofiilille. Tällä hetkellä taustalla pyörii Larry King jossa muistutetaan että vaikka paniikkiin ei olekaan aihetta, kuka tahansa voi olla pedofiili: linja-auton kuljettaja, opettaja, poliisi, kansanedustaja.

Over the course of several pages of dialogue, that conversation became extraordinarily graphic, and included several direct references to masturbation techniques and frequency, discussion of the child's penis size, and even the congressman's explicit interest in sexual contact with the boy.

Tällä edustajalla on vakavia henkilökohtaisia ongelmia ja hänet tulisi ohjata hoitoon. Kun tähän yhdistetään hänen roolinsa kansanedustajana ja etenkin hänen aktiivisuutensa lasten ja nuorten asioiden hoitajana, voidaan arvioida että hän ei nykyisellään ole sovelias tekemään työtään.

Maf54 (7:46:33 PM): did any girl give you a haand job this weekend
Maf54 (7:47:11 PM): good so your getting horny
Maf54 (7:48:00 PM): did you spank it this weekend yourself

No, vaalit lähestyvät ja täällä jo odotettiinkin ns. lokakuun yllätystä. Mutta silti, haloo: vihjailevia meseviestejä 16-17-vuotiaille pojille? Eikö tässä maassa ole mitään muita uutisia?

No, onhan tässä vaikka sellainen pikku-uutinen jonka mukaan republikaanit ovat säätämässä lakia jonka sisälle on rakennettu takautuva syytesuoja sotarikoksista nostettuja syytteitä vastaan istuvalle presidentille ja hallituksen jäsenille 9/11 jälkeen.

President bush tries to get himself and his cabinet retroactive immunity for possible war crimes:
http://www.dailykos.com/story/2006/8/3/12413/49075
http://www.youtube.com/watch?v=MoRjbIQMXGQ

Mitäs pienistä. Pedofiileja! Meseviestejä!

[Edit: Ei pitäisi kirjoitella näitä keskellä yötä. Mistähän tuo englanninkielinen osuuskin oli revitty?]

The process of non-thinking called faith

To quote Richard Dawkins:

I think the idea of a divine creator belittles the elegant reality of the universe. The 21st century should be an age of reason. Yet, irrational, militant faith is back on the march. Science, we're told, should not tread on the toes of theology. But why should scientists tiptoe respectfully away? The time has come for people of reason to say enough is enough. Killing for God is not only hideous murder, it is also utterly ridiculous. Religion is a about turning untested belief into unshakable truth through the power of institutions and passage of time. See Russell's teapot:

If I were to suggest that between the Earth and Mars there is a china teapot revolving about the sun in an elliptical orbit, nobody would be able to disprove my assertion provided I were careful to add that the teapot is too small to be revealed even by our most powerful telescopes. But if I were to go on to say that, since my assertion cannot be disproved, it is intolerable presumption on the part of human reason to doubt it, I should rightly be thought to be talking nonsense. If, however, the existence of such a teapot were affirmed in ancient books, taught as the sacred truth every Sunday, and instilled into the minds of children at school, hesitation to believe in its existence would become a mark of eccentricity and entitle the doubter to the attentions of the psychiatrist in an enlightened age or of the Inquisitor in an earlier time.

In a sense, we are all teapot atheists.

I've been entertaining myself with Dawkins' Root of all evil documentary on YouTube. The file is rather inconveniently split into several small pieces but it is definitely worth watching. While I do not completely share his enthusiasm in fighting organized religion (or religion of any kind), I certainly do agree with him. And with the video, well, if called upon, panties I will wear. Big White House panties or small, delicate European briefs. I feel Dawkins shares the kind of view that Tiedemies expressed when I was trying to define myself being an agnostic instead of an atheist.

Well, admittedly Dawkins' quest for "truth" goes perhaps one or two notches past the point of being pragmatic. To his question "isn't bracing truth better than false hope?" I would say "no". Or at least "no, not always".

Link 1: http://www.youtube.com/watch?v=CPaD6D54L4o
Link 2: http://www.youtube.com/watch?v=_kcKInudkq4&mode=related&search=

By the way, this blog will remain written in Finnish. This small exception will just prove the rule. In short, I was just too damn lazy to translate the stuff to Finnish. Sitäpaitsi olen kiroillut ja hääväväläillyt koko päivän suomeksi.

[Edit: typos, typos and more typos.]

Nälkä lähtee naidessa

Yhdeksänkymmentäluvun alussa, laman ollessa pahimmillaan, näin televisiosta kuinka toimittaja pyysi istuvalta valtionvarainministeriltä kommenttia leipäjonoista ja siitä, että kansa näkee nälkää. Viinanen lohkaisi tähän suurin piirtein näin: "Minullakin oli nälkä aamulla, mutta sitten söin". Totta, siis aivan helvetin hienosti sanottu! Hykerryttää vieläkin. Syystä tai toisesta Iiroa pidettiin -- enkä mene tätä itsekään kiistämään -- lohkaisujensa ansiosta hirveän suoraselkäisenä ja rehellisenä miehenä, vaikka joku toinen voisi pitää tuota lähinnä malliesimerkkinä kokoomuslaisesta tunneälystä eli sen (ja tapojen) puutteesta.

Sivumennen kirjoittaen, muistin myös kuinka 14 vuotta sitten, aikana ennen internettiä, sain tiedon markan päästämisestä kellumaan teksti-tv:n sivuilta. Paikallisessa Posti-Pankin konttorissa asiasta ei tiedetty hölkäsen pöläystä vielä useampaan tuntiin! Olin vähällä viedä muutaman tuhannen markan arvoisen likvidin omaisuuteni ja vaihtaa sen dollareiksi, mutta herkkä lukiolaissieluni ei taipunut moiseen keinotteluun ja valuuttapelurointiin. Niin se maailma muuttuu.

Nälän näkemisestä ja pankkiasoista pääsenkin sitten asiaan. Nimittäin erinäisistä tekijöistä johtuen minulla on käytettävissäni seitsemän dollaria rahaa. No, ne tekijät ovat lähinnä helvetillinen laiskuus, epäkompetenssi ja ennenkaikkea se, että join lauantaina kaikki rahani. Edellisen kerran, siis toistaiseksi sen ainoan kerran elämässäni kun minulta on oikeasti loppuneet rahat oli joskus ensimmäisenä opiskeluvuonna kun kesätyörahat ehtyivät ja huomasin yht'äkkiä Hervannan K-market Tapsantorilla, että minulla oli varaa ostaa joko kaljaa tai ruokaa, mutta ei molempia. Harkitsin ensin ainoastaan juopottelevani, mutta sitten ratkaisin ongelman proosallisesti ylittämällä tilini. Se maksoi sellaiset 40-50 markkaa seuraavassa kuussa sakkoina, mutta sainpahan juoda täyteen vatsaan.

Vanha suomalainen visa-korttini lakkasi toimimasta tänään. Uusi luottokortti saapui postissa puhelinsoiton jälkeen -- Aktialle iso käsi loistavasta asiakaspalvelusta, josta Royal Bank of Canadan asiakkaana olen jo ehtinyt luopumaan -- mutta korttia ei ole aktivoitu koska paikallinen faksi ei suostunut puhumaan pankin faksin kanssa. Palkka tuli perjantaina ja vuokrashekki imaisi tilin kuiviin. Niinpä minulla ei ole toimivaa luottokorttia eikä myöskään rahaa kanadalaisella tilillä. Tilisiirto Suomesta kestää sellaiset 10 päivää ja seuraava palkka (joka menee kokonaisuudessaan vuokraan, toim.huom.) tulee kahden viikon välein.

Minun piti nostaa visalla rahaa eilen mutta unohdin kun keskityin syömään lihaa, juomaan alkoholijuomia ja viihdyttämään tyttöjä tanssilattialla. Toinen niistä kahdesta Collegen naistutkijasta, joiden perään haikailen ja joita vonkaisin tosissani jos laatuisaa kanadanranskalaista paistikasta ei olisi jo kellistetty, pyysi minut esittämään tanssiliikkeitä ravintolan lattialle Kylie Minoguen tahdissa. Pullo punaviiniä haitarissa ja lavastahan touhu lähti aivan täysin. Yht'äkkiä ketkuttelin keskellä tahtia lyövää tusinan ihmisen rinkiä öljylantioni heiluessa kuin UML-pohjaiset mallitransformaatiot ikään. Repertuaaristani virveli-, moottorisaha- ja corazon grande -liikkeet tekivät calgarylaiseen mikrobiologiin niin lähtemättömän vaikutelman että tämä tuli vielä myöhemmin kertomaan kuinka suoritukseni oli beautiful. Kuka tahansa joka on nähnyt suoritukseni tietää, kuinka kaunista se on. Nimittäin todella kaunista. Ehkä jopa erityistä. Olen tanssilattioiden Werther's Original.

Luonnollisesti join jatkoilla kirjaimellisesti enemmän kaljaa kuin muut kolme sitkeää taistelijaa yhteensä. Siinä menivät sitten ruokarahat. Onneksi laatikossani on kolikoita. Siis mä en ehkä ala. Tuolla seitsemällä dollarilla ei saa edes kahta venti-kokoista extra tall half-caf low-fat soy caramel macchiato with sugar-free hazelnut shot and cream...iä.