U-lampas

Sinänsä aiheellisen maanittelun ja uhkailun jälkeen taivuin ja lähdin laskettelemaan, ensimmäistä kertaa Vancouverista lähtöni jälkeen. Viimeisin kertani Cypress Mountainilla on edelleen ohjelmoitunut aivoihini melkoisena perseentappofestivaalina ja kipujunana (aka pain train). Tuolloin persettäni rangaistiin isolla kädellä.

Pari ensimmäistä vetoa Himoksen lastenrinteessä eivät oikein vakuuttaneet touhun järkevyydestä, mutta suureksi onneksi tämän jälkeen homma alkoi toimimaan.... no, siedettävästi. Ainakin suomalainen rinteiden vaativuusluokittelu on hieman erilainen kuin British Columbian vuorilla. Minun taidottomuudellani paikalliset mustat rinteet vaativat keskittymistä, mutta ne eivät olleet sellaisia perseenmurskaimia kuin kaimansa Cypressillä, Grousella ja Whistlerillä.

Ostamani äveriäs Peakin lasketteluasu osoittautui toimivaksi. Ajallisesti Himos ei ole edes niin kaukana, tunnin ajomatkan päässä. Tosin välilllä Tampere-Jämsä on juuri ja juuri sen verran surullisia pellon päälle rakennettuja kerrostaloja että ihminen ehtii masentua.

* * *

Huomasin ennen Pääsiäistä, että en ole koskaan valmistanut itse lammasta. Pienellä hakukoneilulla törmäsin televisiottomana hylkiönä itselleni tuntemattomaan seittiin, Ruokalaan. Huippukokkien kokoamat viikonlopun menuehdotukset ainakin näyttivät varsin hyviltä.

Valitsin sivuilta ohjeeksi yrttikuorrutetun lampaan ja lopputuloksesta tuli aivan erinomainen. Pihveistäni tuli tosin teflonpannulla ja uunissa käyttämisen jälkeen medium-, kun lampaan soisi olevan mielellään medium, jopa medium+. Korjasin asian jälkimmäisillä pihveillä, mutta jouduin surukseni siirtämään ne jääkaappiin seuraavalle päivälle. Ne osoittautuivat kylmänä aivan jumalaisen hyviksi.

Ilman suurta liioittelua voisi todeta, että yseessä oli parasta syömääni lammasta, mukaanlukien Turun Roccassa nauttimani lampaankareet. Erinomaisesta lihasta on kiittäminen Sokoksen lihatiskiä ja loistavasta reseptistä... niin, Antti Vahteraa, Roccan keittiömestaria ja perustajaa.

Kuin sattumalta, valitsemani viini sai Kauppalehti Option lammasviinivertailussa täydet viisi lammasta. Samoin myös laskettelukumppanin tuoma toinen punkku.

* * *

Laskettelu, saunominen, pikkutunneille kiroilun kannustamana mennyt ruuanlaitto ja yleinen koiniminen tekivät sunnuntaista oivallisen nuorkeskiluokkaisen päivän. Kaikesta ei-olemisesta ja kysymyksistä huolimatta.

Silikonit

Koodivasara kävi kuumana koko perjantain, istuessani kotona etätöissä paossa mahdollisia häiriötekijöitä. Puhelin soi muutaman kerran mutta muuten onnistuin pysyttelemään piilossa ja keskittymään itse asiaan. Kello kolme iltapäivällä istuin alas Aurinkolaboratorion edustajien kanssa ja voilá: käsissämme oli ensimmäinen integroitu demo. Fragiili ja buginen kuin mikä, mutta silti tarpeeksi siirtämään erityistutkijan ahterin Piilaaksoon esittelemään herroille ja medialle tutkimuksen hedelmiä.

Kyseessä on Firman kannalta puhtaasti pienimuotoinen technology exploration -projekti jolla on hyvin vähän teknologista arvoa per se, mutta hyvin paljon poliittista merkitystä. Ilmapiirissä, jota leimaa Firman johtoryhmän amerikkalaistuminen sekä tutkimustoiminnan asteittainen hivuttaminen pois kommunikaattorin syntysijoilta, on syytä tehdä kaikkensa nostaakseen profiiliaan. Tampere-Piilaakso all night long.

Tiedotusosasto on toimittamassa materiaalia lehdistöä varten ja briefaamassa siitä mitä saa sanoa ja mitä ei saa sanoa. En usko hetkeäkään että varsinainen demo herättäisi tavallisuudesta poikkeavaa kiinnostusta mediassa, mutta sen sijaan näiden kahden yrityksen yhteystyö voi herättää erinäisiä huhuja jotka voivat oikeasti lähteä väärinymmärrysten myötä käsistä. Olisihan se vekkulia lukea aamun El Registä katteettomia huhuja joista oma pää joutuisi pölkylle.

Demon jälkeen nautin Apinassa tarjotun oluen ja hipsin kotiin Huoneen kautta kello kolmelta aivan hirveissä läskeissä. Siinä välissä esittelin Ike-henkistä demoani jossa kuljetaan hitaasti animoivassa 3D-sokkelossa törmäillen seiniin, joihin osumisen jälkeen ruudun alareunassa pyörii tissin kuvia. Koehenkilöt kyllä kuvailivat pisteitä ”hyvin palkitseviksi”. Sisältö on kungas.

Ei, tutkimusryhmässä ei ole naisia. Ei, ne tissit eivät olleet sen demon kannalta olennaisia. Kyllä, hieman hävettää.

* * *

Sanat luovat todellisuutta. Metodinen alemmuudentunto ja self-deprecation elämänasenteena voidaan nähdä huumoriin viittaan kehnosti kätkettynä itsensä suojeluna. Päivän päätteeksi muille ihmisille jää kuva siitä, että se mitä teen on joko merkityksetöntä tai muuten vain typerää. Kun aikaa kuluu tarpeeksi, klovnin rooli alkaa ruokkimaan itse itseään. Itsensä motivoinnin kannalta menestyjän esittäminen olisi oikeasti paljon parempi ratkaisu. Asiat ovat sitä miltä ne näyttävät.

Koska taustalla oikeasti olevien asioiden selittäminen on niin hirveän hankalaa, asian tiivistäminen maitorauhasiin on jotenkin mukavan helppoa. Näin tarinoiden perusteella on kaksi vaihtoehtoa: joko olen niin helvetin pätevä että pääsen tisseillä silikoonilaaksoon, tai sitten olen vain todella onnekas tai peräti huijari (eli en tee ”rehellistä työtä”). Jälkimmäinen attribuutti on muuten sellainen, jolla medbörjaret yllättävän usein selittävät asioita, joiden luonnetta eivät ymmärrä. Autourheilulla ja jääkiekolla tienaaminen Monacossa on isänmaallista, kynäniskaisuus jotenkin epäilyttävää isänmaan ja rehellisyyden pettämistä.

Tieteen popularisoinnin tulisi kuitenkin kuulua valtiollisessa yliopistossa tohtoroituneen tutkijan repertuaariin automaattisesti. Yhtä Tietojenkäsittelytieteen lehden numeroa lukuunottamatta en kuitenkaan ole kirjoittanut mitään suomeksi. Ehkä nyt olisi aika.

Ping-timeout

Miesvahvuus miinus kaksi. Workpackage leadership. Aamut ennen kuutta, Pendolinossa kello 07. Takaisin kello 20. Työt jatkuu kello 23 jälkeenkin. Palavereja Helsingissä joka toinen päivä. Deliveraabeleita kolme. Siivoamattomia sähköposteja laatikossa 1700. "Erittäin tärkeiksi" luokiteltuja vajaa sata, kalenterissa hälytyksiä vajaa viisikymmentä. Lähimuisti pätkii ja kontekstinvaihdot ontuvat. Vedän palavereja, myyn nuivien koodareiden perseitä, debuggaan lasipolvisia servereitä, varailen vitun poronsarviajeluita ja viinilistoja vallooneille, kommentoin patentteja, suunnittelen rajapintoja, huolehdin varsinaisen projektipäällikön tekemättömistä tehtävistä. Läpimennyttä tutkimuspaperia pitäisi puukottaa, matkoja luumuaa Pohjois-Amerikkaan ja Keski-Eurooppaan ja Lappiin. Pidän tunnin palaverin ja muistan vasta illalla mitä sen perusteella piti tehdä. Liikunta on loppu, tirmoolia ja kessua kuluu. Aina kun selkänsä kääntää, joku on mennyt vähän konffaamaan ja filettämään ja saatana järjestelmät kaatuu kuin dominopalikat. Ei tämän näin pitänyt mennä.

Luokkapetturi

Ostin Tuomiokirkonkadun laukkuliikkeestä jonka nimeä kukaan ei koskaan muista ruskeat äveriään näköiset sormikkaat sekä lompakon. Petin kaikki, sillä lompakko ei ole genuiininnahkainen Buxton. Reijonen kertoi että liike tilasi joukon nahkalompakoita näytteeksi Intiasta ja niissä sattui lukemaan "Buxton". Pohjanmaalla joku piti merkistä niin paljon, että siitä eteenpäin kaikki tehtaalta tilatut tuotteet on brändätty aidoiksi buxtoneiksi.

Sain palautetta länsirannikolta. Palautteen mukaan blogi on muuttunut niin kämäiseksi ettei sitä lue Erkkikään. Totta joka sana, mikä johtuu siitä että tämän kirjoittaja on tyhmä ja huono. Palautteen antajalla on kuitenkin kahdesta kiinalaisesta merkistä koottu tatuointi joka tekee hänestä pysyvästi turkulaisen.

En tiedä pitäisikö kirjoittaa tisseistä vai teknologiastrategioista. Teknologiastrategioista kirjoittaminen olisi oiva tapa havaita kuinka pintapuolisesti tiedän mistään mitään, mutta tissit on hienommat. Tissit.

Tämä oli todennäköisesti huonoin ja turhin kirjoitukseni koskaan. Se johtuu osittain siitä, että kävin bodypumpissa. Pumpissa oli laskujeni mukaan tasan 30 naista ja kolme miestä. Aknesta kärsivällä oli samanlaiset kengät kuin minulla ja se toinen latoi kauheat painot tankoon mutta ei tehnyt yhtään puhdasta eikä hidasta toistoa. Vetäjä huusi kuin teini-ikäistä ninjakilpikonnaa leikkivä aliupseeri. Kun aloin nauramaan ääneen, bodari alkoi vittuilemaan tangossani olevista naisten painoista. Vittuilu oli minulle oikein ja huvitti siksi entistä enemmän, vaikka koko harjoitus oli pelkkää murhaa.

Tissit.

Sarjakuvamielipide

Karvinen on huono sarjakuva ja minun pitäisi keskittyä valtion tiede- ja teknologianeuvoston asettamien tavoitteiden saavuttamiseen ict-alan strategisen huippuosaamisen keskittymän rakentamiseksi Suomeen: verkottuneisiin avoimiin palveluekosysteemeihin, tulevaisuuden internetiin, sekä laitteiden ja palveluiden yhteensopivuuteen.

Karvisesta tulee marginaalisesti parempi, kun Karvisen poistaa Karvisesta. Maailmasta tulee marginaalisesti parempi paikka jos lyö jokaista henkilöä joka puhuu Web 3.0:sta. Tajusin juuri, että se mitä tällä hetkellä nysvään kaliforniankikkien kanssa on Berners-Leen, Schmidtin ja Yangin mukaan määritelmällisesti Web 3.0-tutkimusta - mutta ennen kaikkea politiikkaa. Ilmankos täällä on pyörinyt parikin vicepresidenttiä ja muita kolmen askeleen päässä olevia.

Karvisen ja väkivallan sijaan kannattaa keskittyä lukemaan Red Meatia ja Perry Bible Fellowshipiä. Minä puolestani jatkan nysväämistä. Huomenna pitäisi maalata ansioituneen tutkimuspäällikön sekä professoritroikan kanssa suurella pensselillä visioita ja strategioita.

Junamatka

Nukkeanimaatio Madame Tutli-Putli voitti Tampereen Elokuvajuhlien pääpalkinnon, parhaan lyhytanimaation palkinnon ja kansainvälisen kilpailun yleisöpalkinnon. Se toinen palkittu nukkeanimaatio jäi näkemättä. Niin se tuntui jääneen myös suurimmalta osalta niitä, jotka onnistuivat vuosia sitten tehdyn pienen provokaation vuoksi provosoitumaan. Tänäänkin radiossa Aamulehden päätoimittaja vielä päästeli höyryjä pihalle kuin teroin kokoomusnuori ikään. Kaiken älämölön takaa voisi jopa erehtyä kuulemaan kaikuja siitä perin ikävästä ajatuksesta, jonka mukaan sananvapaus ei oikeuta loukkaamaan ketään. Animaation muka-loukkaama ikoni tuskin itse alentuisi ärhentelemään yhden pispalalaiseen tarinaan perustuvan nukkeanimaation vuoksi, puhumattakaan että sortuisi kaikista asioista arvostelemaan animaattorin ulkonäköä.

Vaan itse voittajaan. Madame Tutli-Putlin kuvaamiseen meni kaksi vuotta ja tekijät kertoivat saaneensa aikaiseksi keskimäärin 60 sekuntia animaatiota viikossa. Elokuvan symboliikka maallisen materian katoavaisuudesta, siitä vapautumisesta ja valoon lentämisestä meni hieman kaltaiseltani mutteripäältä ohitse. Mutta ne silmät. Mietin hetken aikaa, olivatko ne vain taitavien animaattorien tulosta vai trikkikuvattuja oikeiden näyttelijöiden silmiä. Nukke oli surumielisyydessään niin elävä, että sen puolesta tunsi. Ei animaatiota aivan suotta palkittu.

Näin pitää

Muistutus itselleni: seuraavan kerran kun lähden helvetinmoisella kiireellä hakemaan vanhemmalta kolleegaltani esityskalvoja juuri alkavaa palaveria varten, en törkkää laukun pohjalta löytynyttä epämääräistä USB-muistitikkua tämän koneeseen.

Se hetki, jolloin tajusin mitä seuraavan minuutin aikana tulee väistämättä tapahtumaan, oli vähintään yhtä viheliäinen kuin sitä seurannut piinallisen hidas diaesitys koneen lisätessä tikun sisällön kuva kerrallaan kolleegani henkilökohtaiseen valokuva-albumiin.

Sitä on kouluja käyty.

Techarin pitkä häntä

Kuultuani Six Degrees Travelerilta taas kerran Ojos de Brujon Todo Tienden olin herkässä mielentilassa myyty erikoisesta yhdistelmästä espanjankielistä räpäytystä, flamencoa ja banghra-sämplejä. Yksinkertaisesti makoisaa settiä.

6degrees on vuosien varrella salakavalasti synnyttänyt itselleni mieltymyksen virtuaaliratsastaa levylaukuksi tekeytyneenä pitkin Aasian aroja. Tunteilin Idän musiikkia pitkään kaapissa mutta voisin kai tulla ulos karmit ryskyen ja todeta, että elektronican, hiphopin ja maailmanmusiikin fuusio maistuu. Pitkälti kyse on pitkäaikaisesta siedätyshoidosta erinäisten epäilyttävien teemaviikkojen muodossa joissa esim. lontoolaiset vinyylinvinguttajat miksailivat persialaista musiikkia tai vancouverissakin suosittua banghra-kohtaa-hiphopin -electronicaa.

Sitäpaitsi hindin, espanjan tai persian kielellä laulettu musiikki toimii hieman samalla periaatteella kuin ooppera: kun ei ymmärrä mitä niissä lauletaan, ääni muuttuu instrumentiksi muiden joukossa eikä sanoitukset nolota. Mikä on hyvä, koska mainitun Todo Tienden banghra-vaikutteista vastaa Asian Dub Foundationin lökäpöksyt, jotka tuntuvat olevan 6degreesin näytteiden perusteella hoitavan tuotantopuolen laadukkaasti, mutta jonka oman tuotannon diggailu on vähän kuin olisin 50 centiä hehkuttava maidonvalkea teini New Jerseystä.

Koska en halua pulittaa kolmattakymmentä euroa kokonaisista levyistä ja koska en wareta, käännyin iTunesin puoleen. iTunesin verkkokauppaa kuuluu tietenkin arvostella vain suurten levy-yhtiöiden musiikkia tarjoavaksi johon todellinen asiantuntija ei koske tikullakaan, koska oikeasti kiinnostavaa musiikkia tehdään kaverin kaverin kellarissa ja sitä voi ladata MySpacen epileptiseltä sivulta ilmaiseksi niiden kahdenkymmenen muun diggarin kanssa. Ainakin 6degreesin kaltaisen independent labelin julkaisut sieltä kuitenkin löytyvät, kuten myös vaikkapa lontoossa asuvan pianistitoverini itsekustannelevyt (joita tämä pyysi minun arvostelemaan rohkaistakseni muita ihmisiä ostamaan).

Etsiessäni kappaleita ymmärsin, että iTunesin kaltainen sähköisiä artifakteja -- siis informaatiota -- myyvä yritys voi hyödyntää mm. Amazonista tuttua long tail -ilmiötä puhtaimmillaan. Koska aineettoman hyödykkeen kopiointi ja siirtäminen ei vaadi kustannuksia, periaatteessa viikon suurimman hittikappaleen ja marginaalisimman rainan säilytyskustannukset ovat käytännössä samat. Näinpä musiikkikaupan nimenomaan kannattaa pitää kokoelmassaan mahdollisimman laajaa kokoelmaa erilaista musiikkia ja kerätä pitkän hännän tuoma tulovirta.

Näitä levyjä ei tunnu käytettynä lähiliikkeistä löytyvän, mutta siunattu internet tuo pienet uudelleenmiksaukset ulottuvilleni. Todo Tienden lisäksi latailin Ott:in Smoked Glass and Chrome -raidan. Jälkimmäinen on erinomaisen hienoa fiilistelymusiikkia, mutta joku kaltaiseni suihkua karttava raise your anus, pliis-hippi oli tehnyt sen päälle viidentoista millijonin myötähäpeää aiheuttavan, meditaatiota ja henkistä kasvua käsittelevän valaistumiskalvosetin. Noloa vähän samalla tavalla kuin joogassa käynti: tyyli on erinomaisen asiallinen, mutta väliajalla myydään intiaanisuolaa ja hopi-intiaanien korvakynttilöitä. Suosittelen jättämään ikkunan taustalle ja keskittymään vaikka Monocle-lehden lukemiseen.

Kysymys

Ovatko Bang & Olufsenin soittimet tyylikkäitä vai floridalaista sukattomuutta?

Terveisiä kotiväelle.