On kahdenlaisia ihmisiä.
Hmm. Alku ei lupaa hyvää. Kello käy puolta yhtätoista ja minulla on noin puoli tuntia ns. omaa laatuaikaa. Jos käytän sen kirjoittamalla epämääräisen blogimerkinnän, aivoni alkavat käydä ylikierroksilla, saan huonosti unta ja olen huomenna entistä väsyneempi.
Hetkeä myöhemmin menen nukkumaan. Näen koko yön unta, jossa osallistuin Live Meetingiin viiksekkään sepon kanssa ja samaan aikaan eräs vuosi takaperin tapaamani tutkija Palo Altosta lähettää Office Communicatorilla kaikkien nähtäväksi kymmeniä solvaavia ja minua ammatillisesti vähätteleviä viestejä. Välissä havahdun ja yritän järkeillä, että kyseessä on uni, sillä kuten unissani yleensä, en kykene lukemaan viestien sisältöä. Sitten vajoan takaisin synkkään horrokseen ja vittuilu jatkuu.
Aamulla olen entistä väsyneempi. Tasan vuorokausi myöhemmin ja olen samassa tilanteessa.
Siis, On kahdenlaisia ihmisiä. Henkilötyyppi A, joka uskoo jokaisena ajanhetkenä
t tietävänsä olennaisesti riittävästi aiheesta X kyetäkseen esittämään siitä voimakkaan ja lopullisen mielipiteensä, eikä lainkaan kursaile tuoda mielipidettään myös julki.
Henkilötyyppi B uskoo samanaikaisesti, ettei tiedä tarpeeksi käsiteltävästä aiheesta voidakseen lausua siitä kuin enintään parhaan arvauksensa, ja senkin asiaankuuluvin varauksin.
Määritelmästä seuraa, että kummankaan henkilötyypin käsitys omasta ymmärryksestään ei muutu lainkaan riippumatta siitä, millaista lisätietoa tämä aiheesta mahdollisesti saa.
Poikkeuksena saattaa olla henkilötyyppi A, jos tämä on vahvasti uskonnollinen: tällöin hän saattaa kieltäytyä päivittämästä näkemystään vaikka uutta, alkuperäisen näkemyksen kumoavaa informaatiota on tarjolla. Invariantti oikeassa olemisesta ei kuitenkaan muutu, lisäinformaatio vain kasvattaa vakaumusta ja vänkäyksen määrää.
Tällaiset henkilötyypit ovat tietenkin karikatyyrejä, mutta niiden välinen kontrasti ajatusten esiin tuomisessa on niin voimakas, että muotoilulla tuntuisi olevan relevanssia myös ns. oikeassa elämässä.
Kun tyypit A ja B kohtaavat, ongelmaksi muodostuu se, että heidän kommunikointitapansa perustuvat erilaisiin taustaoletuksiin ja käyttäytymissääntöihin. Kategorian B ihmiset ovat usein määritelmällisesti kilttejä, jolloin he tulevat tietämättömyyden tuoman täydellisen itsevarmuuden jyräämäksi: B tulkitsee A:n itsevarmuuden merkiksi todella syvällisestä asiaan perehtyneisyydestä. Usein todellisuus paljastuu vasta myöhemmin, ja yleensä liian myöhään että keskustelun mahdollisille seurauksille voisi enää tehdä mitään.
Henkilötyyppi A on ns.
päättäjä.
Oikeasti kyse on tietenkin pelkästä ruikuttamisesta, koska A-tyypin ihmisellä on olennaisesti parempi valmius riskinottoon sekä tiedon ja ajankäytön optimointiin. Ja B-ihmisten kyyryttämiseen. Oli kyse sitten itsesuojelumekanismista, terveestä itsetunnosta vai pelkästä luonnevikaisuudesta, A-ryhmä on kuitenkin keskimäärin tyytyväisempi itseensä ja elämäänsä kuin B-ryhmän edustaja. Ja muutenkin kauniimpi ja rikkaampi ja kaikin puolin parempi.
Aina välillä tuntuu siltä, että edes diplomi-insinöörin koulutus ei riitä suojelemaan vääjäämättömältä B-tyypin ihmiseksi muuttumiselta, jos viettää aikaansa riittävän kauan tutkimusmaailmassa. Ja kaiken aikaa kyrsii. Tohtorit eivät ole pahoja ihmisiä, he ovat vain tehneet huonoja valintoja elämässään.
Sitä miettiessään voi katsella uudemmankin kerran mm. F1-kisojakin sponsoroineen italialaisen
A-stylen logoa.
Tunnisteet: ipitys
