Hepo-300

On helppoa olla jäänkuuma wigger ja stunta, kun alla on Mustang GT. Onhan tuo 4.6 litrainen V8 paljon isomman näköinenkin kuin köyhille tarkoitettu 4.2 V6, mutta ei sillä saatana silti mihinkään pääse.

No pääseehän sillä. Harvoin sitä hymy on ollut yhtä herkässä. Jos asuisin pidempään länsirannikolla, harkitsisin vakavasti moisen hyrysysyn hankkimista. Kun talvea ei ole nimeksikään ja infrastruktuuri huutaa kuljettimen tarvetta, miksei sitten hoitaisi itselleen Manitoban kokoista ekologista jalanjälkeä ja pitäisi samalla kestämättömän kehityksen hengessä hauskaa. Jotain autoilukulttuurin vahvuudesta kertoo sekin, että Microsoft tarjoaa uusille työntekijöilleen auton ensimmäiseksi kuukaudeksi käyttöön ilmaiseksi. Kun halvempi avoversio maksaisi piirun verran yli 20.000€ veroineen, eivät nuo muskeliluokkaan pääsemiseksi tarvittavat suolarahat muodostu aivan kohtuuttomiksi.

Millaista oli ajaa 300 hevosvoimalla varustettua avoautoa? Aivan helvetin hienoa, tietenkin. Nimittäin silloin kun katto on alhaalla ja sää on hyvä. Katto ylhäällä näkyvyys on karsea ja olo kuin ajaisi teltan sisältä autoa. Automaattilaatikko tuntui laiskalta joskin kunnollisen polkaisun ja noin sekunnin miettimistauon jälkeen auto lähtee kulkemaan. Moottorin tuntuma oli hämmästyttävän samankaltainen kuin ajamissani V8-koneella varustetuissa pickupeissa mutta kierrosalueet on viritetty ylöspäin. Kyllähän se mutkaista vuoristotietä imi vielä vauhdin ollessa 120km/h, mutta alusta tuntui sen verran löysältä ettei uskoa varsinaisten sankaritekojen suorittamiseksi löytynyt riittävästi. Äänet olivat vinkeät ja kanssa-autoilijat tuntuivat suhtautuvan avoautolla hurjastelijoihin nuivasti. Ehkä se oli se Budget-tarra auton takapuskurissa.

Joutilaan postdoc-luokan prokrastinaatio jatkuu.