Silkinpehmeä

Huolimatta riemastuneen sarkastisista kommenteista, perjantaisesta luistelusessiosta ei jäänyt paljoakaan kerrottavaa jälkipolville. Hämmästyttävää kyllä, olin juuri niin hyvä eli surkea kuin silloin viisitoista vuotta sitten vetäessäni hokkarit edellisen kerran jalkaan: osaan edelleen luistella vain eteenpäin, sirklata vain vastapäivään ja pysähtyä vain kääntymällä myötäpäivään. Hyvänä puolena todettakoot, että liiallinen nopeus ei ole ensisijainen huolenaiheeni jäällä tepastellessani. Ryhmästämme ainoastaan saksalainen tytär kaunoluistimineen osasi oikeasti luistella. Kuvassa näkyvällä, ensimmäistä kertaa luistimet jalkaan vetäneellä iranilaisella oli joka tapauksessa hauskaa, vaikka hän käytännössä kävelikin koko puolitoistatuntisen session ajan ympäri kaukaloa pitäen laidasta kiinni molemmin käsin.

En jäänyt kaipaamaan kotimaista synkistelevää luistelevat heteromiehet areenalla -kulttuuria, vaan harrastin jäätanssia ja ryhmäluistelua kreikkalais-italialaisessa seurassa. Minut todennäköisesti lynkataan kotimaassa kun selviää, millaisesta silkistä ahterini on kudottu. Odotan silti masokistisella riemulla että saisin käsiini muutaman valokuvan ko. sessiosta.