Normipäivä

Aikoinaan minua muistutettiin vanhempien tekniikanharjoittajien taholta diplomi-insinöörin ja teekkarin välisen eron olevan siinä, että edellinen tietää ettei kaikkea ilmaista viinaa ole pakko juoda. Ahkerin muistuttaja oli muuan oululainen tekniikan lisensiaatti joka erinäisillä kekreillä tapasi tarrata kiinni pulloon jos toiseenkin, ja sitten kuljeskella näiden kanssa ympäripäissään aina noutajan saapumiseen asti. Näin opin varhain kuinka tieto kumuloitui tekniikan akateemisia portaita kiivettäessä: lisensiaatti tietää, että vaikka kaikkea ilmaista viinaa ei olekaan pakko juoda, se on silti otettava ainakin haltuun. Tohtorisihmisten salaisuuksia en tohdi tässä paljastaa.

Tämä DI:n viisaus tuli mieleeni valitettavasti vasta perjantaina, vaikka sitä olisi kannattanut itse kunkin jo torstaisen Collegen joulunavauspäivällisen aikana keskenään pohdiskella. Alituista tutkimusahdistusta, kehnoa sapuskaa, jaarittelevia puheita ja vaivaannuttavaa kuoroa -- ensimmäinen kohtaamani kuoro jonka jäseneksi voisin taitojeni puolesta itsekin liittyä -- piti korjailla tarpeettoman suurella tirmoolin kulutuksella. Onneksi tapaamisen Collegen rehtorin kanssa ajoittui hetkeen jolloin viinapiru ei ollut vielä päässyt valloilleen, mutta velat muuttuivat saataviksi viimeistään lähikuppilassa.

Muistaakseni koko perjantai meni kankkusessa kärvistellessä, mutta se oli sekavaa aikaa.