Elokuvaton elämys

Yritin Elisen kanssa katsomaan Boratia niin downtownin kuin metrotownin teattereihin, mutta elokuva oli loppuun myyty. Lopulta päädyimme paikalliseen irlantilaiseen jossa, totta kai, tusinan verran collegen asukkeja istumassa iltaa. Huhut deiteistäni levisivät kulovalkean tavoin.

Olisihan tuo ollut deitti, jos olisin halunnut sen olevan. Tilanteen epämääräisyys tietenkin luo hauskan jännitteen, mutta pidemmälle en tuota vie. Minut on laitettu telakalle, mutta olen mieluummin tuolla telakalla kuin lähden kalastelemaan uusille vesille.

Halusin kävellä takaisin kotiin kellon ollessa yksi yöllä. Hän halusi kävellä myös, joten suorimman reitin sijaan menin merenrantaa pitkin. Aikaa kului toista tuntia. Vinkeää kävellä täydellisessä pimeydessä. Metsästä kuului epämääräisiä blairwitch-ääniä.

Vancouverilaisissa elokuvateattereissa ei jaeta istumapaikkoja vaan homma toimii first come first served -periaatteella. Mikä on rasittavaa. Minun mielestäni.