Syksy saa, minä en

Eilen vietettiin Halloweenia. Tänäänkin jotkut viettänevät Halloweenia, ainakin ulkona kuuluvasta paukkeesta ja undergradien älämölöstä päätellen. Puut ovat vihdoin tiputtamassa lehtiään. Pyöräilin mecciin, paikalliseen partiokauppaan (tai kaikkien partiokauppojen emäalukseen, liike kun on yhden korttelinmitan pituinen mammutti) ja ihastelin samalla syksyisiä maisemia. Kun ei ollut kameraa mukana, laitoin mukaan tuon kauan sitten ottamani ja äärimmäisen laiskasti päivittämääni flicr-streamiin lisäämäni kuvan sen sijaan.

Tajusin, että viilenneestä säästä huolimatta kuljen pääsääntöisesti mieluummin polkupyörällä kuin linja-autolla. Kaupunkirakenteen ansiosta pääteiden (4. ja 9. katu) ulkopuoliset kadut ovat rauhallisia ja pyöräilijöille osoitettu useampikin itä-länsisuuntainen katu. Paitsi että reitit ovat viihtyisiä ajaa, polkupyörällä pääsee halutessaan nopeammin kuin linja-autolla. Suuntaansa runsaan 12 kilometrin matka mecciin sujuu puolessa tunnissa. Itään on kevyempää ajaa, takaisin tullessa Alman ja Sasamatin välillä on järkyttävä ylämäki.

Partiokaupat ovat aina jotenkin vedonneet minuun. Ehkä osittain sen takia, etten tyypillisesti eksinyt niihin kuin ehkä kerran kahdessa vuodessa. Mutta pääsääntöisesti sen takia että kaltaiseni noviisin silmiin kaikella tavaralla tuntuisi olevan hyvin määritelty tarkoitus. Suorastaan huumaannun lukiessani niitä puolentusinaa kiiltävää lappusta vaatekappaletta kohden joissa kuvaillaan vaatteen erikoismateriaaleja ja innovaatioita. Ihailen kuvia eksoottisissa paikoissa vaeltavista aktiivista elämäntapaa noudattavista ihmisistä. Miksi niitä todellisille seikkailijoille tarkoitettuja epäsymmetrisiä telttoja taas kutsuttiinkaan? Geo... si... di... jotain?

Ostin mecistä irstaan kireät juoksuhousut. Housuissa oli puolentusinaa lappua joissa kuvailtiin niissä käytettyjä erityismateriaaleja. Todellisuudessa haluan Trangian kaikki lisäosat, alumiinisen kokoontaitettavan retkipöydän, koottavat viinilasit ja teleskoopilla varustetun makkaratikun.

(Point Greyn ylämäkeä avitti iPodin arpoma tuima poljento herrojen Araya ja Barnes johdolla. Sivumennen sanoen YouTube on mahtava. Odotan kauhulla kuka lafkan ostaa pois kuleksimasta ja mitä tapahtuu sille järkyttävälle määrälle tekijänoikeuksien alaista materiaalia jota tuubista löytyy.

Kokonaan toinen asia on se, että suomenkielinen Wikipedia on sisältönsä puolesta aivan luokattoman surkea verrattuna englanninkieliseen versioonsa. Ehkä emme vaan osaa tai sitten meitä on liian vähän.)