torstaina, huhtikuuta 12, 2007

Miesjuoksusukkahousut

Juoksin töihin, rautatieasemalta Hervantaan vertaisvoimailijan ja 3:18-maratoonarin kera -- tai kuivan kesän oravan kanssa, kuten eräs kolleega jälkimmäistä, teollisuuteen valunutta tieteilijää luonnehti. Vauhdin ja näin sykkeen pitäminen matalalla on taitolaji joka oli päässyt jo unohtumaan. Matka ei ole lienee yhdeksää kilometria pidempi, mutta silti pisin Suomessa koskaan jolkottelemani taival. Jotain sieltä varvastossukaupungista on siis vielä jäänyt mukaani, kiitos Herran Seepautin. Olin myös ensimmäistä kertaa elämässäni tyylikkäästi tuulipuku päällä töissä ja linja-autossa.

Noin muuten, nyt myös lempikirjallisuuteni on kuolleiden sielujen tuottamaa. Tuli eräskin kesäloma aloitettua viikon mittaisella Vonnegut-kuurilla. Suuri sääli, mutta levätkööt rauhassa kuten Ameriikassa sanottaisiin.

2 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

So it goes.

R.

1:35 ip.  
Blogger Tiedemies said...

Lähditte perin aikaisin ja itse menin eräänkin tieteenharjoittajan kanssa juoksemaan samaan aikaan toisaalla. Hetken itseasiassa harkitsimme ajatusta juosta saattuettanne vastaan, mutta tulimme sitten toisiin ajatuksiin. Ja hyvä niin.

10:42 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home