maanantaina, elokuuta 11, 2008

Tyhjän taulun ongelma

Aamulla sängyn alta löytyi paperi, johon olin kirjoittanut nimen "Jarmo Sammelvuo". Nimi annettiin minulle öisessä näyssä. Lapussa luki tämän lisäksi "otettuaan itävaltalaista katkeroa alkoi tehdä pillua taas mieli niin paljon, että oli parempi niellä kotiavain" ja vielä kehotus jättää pöydästä kaksi ensimmäistä kanavaa vapaiksi.

Erityistutkija, tässä blogissa yhä vähenevässä määrin seikkaileva alter egoni, aloitti tänään jälleen työt. Seitsemältä ylös (radio Peilin kera), halpaan 70 litran rinkkaan läppäri, pyyhe ja vaihtovaatteita, polkupyörällä etäkaupunginosaan sateessa, sitten 140 sähköpostin läpi käymistä myöhään iltapäivälle, vuoden 2009 suunnitelman kommentointia, polkupyörällä takaisin. Salille, kauppaan, kotiin, syömään. Kun istun ensimmäistä kertaa alas siten, että minulla on kovasti mainostettua Omaa Aikaa -- lasken ehkä hieman erheellisesti kuntoilun välttämättömäksi ylläpidoksi -- kello on puoli kymmenen. Tämän blogikirjoituksen kirjoittamiseen menee vähintään tunnin verran. Pyrin pääsemään nukkumaan viimeistään puoli kaksitoista koska olen raihnainen ja väsynyt. Niinpä tämän blogikirjoituksen tuottamiseen menee 50% kaikesta vapaa-ajastani.

Ja tässä tunnissa en edes ehdi tuottamaan itseäni viihdyttävää proosaa tahi suuria hengen tuotteita. En yhtään ihmettele miksi sekä Tiede || Mies että Vuh Vuh lopettivat yleisönsä viihdyttämisen. Minulla ei kuitenkaan vielä ole tarpeeksi vakaata tahtotilaa tämän tappamiseen. Maksutta Puistoon olisi tietenkin pitänyt jäädyttää heti Suomeen palaamisen jälkeen.

Sitä voisi perustaa kuvablogin. Sitä odotellessa.



Näkymä matkan varrelta Zürichistä Torinoon ja sieltä edelleen Genovaan. Kuvassa sveitsiläinen vuono ja italialainen matkaemäntäni.



Otin kuvia Bilbaossa Guggenheimin museon edessä, vain huomatakseni että ohimoni alkavat harmaantumaan hyvää vauhtia. Kirottua, nyt täytyy lisääntyä ja nopeasti.


Kävin Turussakin. Ei siitä sen enempää. Siinä vaiheessa hiukseni oli jo värjätty mustiksi.


Ja ylöjärveläisellä farmilla.


Ja kuuntelemassa Hanhiniemen privaattikeikkaa syntymäpäiväsankarin pihamaalla.

Nyt alan selvittämään mikä mies se Sammelvuoren Jarmo on.

Tunnisteet: