Tilaa hengittää

Konferenssi jatkuu kahdessa takana olevassa luentosalissa, mutta tunnen itseni enemmän akateemiseksi jäädessäni istumaan yliopiston päärakennuksen yläparvelle kuunnellen pianomusiikkia. Tunnistan joitain osia teoksista mutta en säveltäjää. En tiedä onko se olennainen puute reikäisessä yleissivistyksessäni. Ääninäytteitä ei voi syöttää hakukoneeseen vielä, mutta tämäkin asia tulee korjaantumaan tulevaisuudessa.

Jälkiviisaus on hyvää viisautta. Saamani stipendi oman saapumiseräni nopeimmin valmistuneena DI:nä on viiden tuhannen FIMin arvoista vessapaperia. Hyvät ihmiset, pakottakaa kakaranne pakoon Suomesta ulkomaisiin yliopistoihin opiskelemaan. Voi tietenkin olla että ne eivät palaa takaisin ollenkaan, tai palaavat takaisin kummallista kieltä puhuvan siipan kanssa. Se on silti parempi, kuin että niistä tulee yli kolmikymppisiä jotka ovat vakuuttuneita ettei koskaan ole liian myöhäistä hankkia merkityksellistä nuoruutta.

Ei niin että tämä olisi erityisen ainutlaatuinen tai edes ihmeellinen yliopisto. Täältä tähän.