Mieletön juttu

Yllä oleva kuva on HR-osastolta vuotanutta salaista materiaalia liittyen tulevaan insentiivi- ja tuottavuusohjelmaan, alun perin bongattu naapurin taustakuvasta.

Mikä pettymys. Ei ikkunoista hyppääviä ihmisiä, ei polttoitsemurhia, ei itkeviä lapsia eikä Rock Band -peli palannutkaan takaisin kahvihuoneeseen. Mä en siis ala.

Taisin langeta ns. käytäväkiihotuksen valtaan, vaikka onnistuin sitä vastaan taistelemaan hyvin tovin erinäistä kettuilua kuunnellen. Seuraavan kerran fokusta terävöitettäneen vasta muutamien kuukausien kuluttua. Kuten eräs ylätorso paljaana omakotitalossaan juoksumatolla ikkunan edessä espoolaisia MILFejä kiihot kolleega asiaa kuvaili: alussa on lauta. Lautaa aletaan terävöittämään leikkaamalla siitä kolmio. Sitten leikataan lisää ja hiotaan lisää, kunnes meillä on kädessämme todellinen diip risöörtsin nuoli jolla kelpaa sitten ammuskella HollySherwoodin puskissa.

Huomenna pidetään Firman pikkujoulut ja lukuisa joukko erilaisia puolisalaisia etkoja joiden sijainteja olen salapoliisin lailla selvittänyt. Vuoden takaisista pikkujouluista jäi mieleeni lähinnä se, että aamulla herätessäni kännykästäni löytyi viivästetty puhelu. Luulin ensin, että äänitteeseen tarttunut tuntematon puhuja itkee, kunnes havaitsin kuuntelevani... itseäni, portaattomissa läskeissä. Aikakonematkailu puoli vuorokautta aiempaan yölliseen autotilityssessioon oli ehkä vaivaannuttavimpia kokemuksiani koskaan. Että tuoltakin sitä voi ihminen kuulostaa.

Tällä kertaa, tarkalleen samaan aikaan, itselläni on saaristolaivurin tentti.