Viiskakkonen

Olisi kannattanut hankkia oma henkilökohtainen Diners tai sitten mikä tahansa muu luottokortti jonka käyttämisestä saisi bonuksia tai pisteitä. Oma korttini on Firman nimissä ja kaikki pisteet menevät Firmalle, mutta olen silti täysin henkilökohtaisesti vastuussa kortista, laskujen maksamisesta ja matkalaskujen tekemisestä. Sain kuitenkin tilatuksi Viini-lehden. Itse lehteä ilahduttavampi tuotos on kuitenkin tilaajalahjana saamani Viinistä viiniin 2008 –opas, jossa käydään läpi ja arvostellaan kaikki Alkon valikoimista löytyvät viinit.

Sukellustoverini opetti minulle käsitteen viiskakkonen: viiden tähden viini (asteikolla 0-5 tähteä “huippuviini, jonka kaikki tyylikkäät ominaisuudet loksahtavat kohdalleen”) jonka hinta-laatusuhde on 2 (asteikolla -2 .. 2 “viini on varsinainen löytö”). Itse olen tosin suosinut saatavuussyistä viiskakkosten vähempiä veljiä eli ns. nelikakkosia (“viini on harmoninen kokonaisuus ja laadultaan erinomainen”). Oikein virkistävää on se, että enemmistö nelikakkosista ovat myös absoluuttisesti varsin edullisia ostoksia, jopa alle 10 euron hintaisia.

Pöydälläni on muutama esimerkki nelikakkosista. Trapiche Reserva Malbec Bonarda 2007, Argentiina, 8.99e; ja Chianti Colli Senesi 2006, Italia, 9.49e. Varastosta löytyy myös yksi viiskakkonen, joita kirjassakin on varsin nihkeästi tarjolla: saksalainen Baron von Heyl Estate Riesling 2007, Rheinhessen, 10.85e. Jälkimmäinen on kerta kaikkiaan oivallinen viini, kaksi edellistä myös mainioita.

Lempiviinini Amarone della Valpolicella Classico 2001 Zenato, Italia, 34.70e, osoittautui kyllä viiden tähden viiniksi mutta hinta-laatusuhteeltaan ruotoisen kalliina osastolle 0 (masentavasti “viinin hinta vastaa sen laatua”).

Taidan viimeistellä Rochefort 10:n, joita Alkosta taas ilahduttavasti saa, polttaa piipullisen MacBarenin Original Choice –tupakkaa (jos sateessa viitsin) ja mennä vatupassiin.