keskiviikkona, marraskuuta 02, 2005

Todellinen priimus

Miksi hakea haasteita, kun voi yhtä hyvin valita oikean viiteryhmän jonka sisällä päteä? Osoittauduin varsinaiseksi kurssisinteriksi ja Niko McAivoksi saadessani sukelluskurssin loppukokeesta täydet pisteet. Joko keskimääräinen oppilasaineksen omaksumiskyky on suhteellisen heikolla tasolla, tai mikä todennäköisempää, minä olin ainoa joka itse asiassa luki oppikirjan läpi.

Sen sijaan ammuin itseäni jalkaan yrittäessäni toimia luokan virallisena Veli Pontevana ja järjestäessäni kuljetuksen yhdeksänhenkiselle poppoolle tulevan viikonlopun sukelluspaikoille. Kun kenelläkään muulla osallistujalla ei ole vielä varttivuosisataa mittarissa, olen ainoa jolle paikalliset vuokraamot suostuvat antamaan tavallista henkilöautoa isomman kiesin alle. Himoitsin valtavan kokoista 4x4 SUV-katumaasturia mutta sitten tajusin, että kyseiseen ajoneuvoon pitäisi saada lastattua puolet ihmisistä sekä osallistujien sukelluskamat ja 18 tankkia. Minua informoitiin että suomalainen ABCe-kortti ei kelpaa "15 people 1 ton"-tyyppisen ratkaisun ohjaimiin tarttumiseen, joten tällä hetkellä vuokralla on auto ja pick-up. Kyllä pick-up, tuo amerikan maan ihmeauto jonka lavalla pääsääntöisesti kuljetetaan kolme kuutiota ilmaa sekä talvisaikaan lunta. Kunnes tajusin, että joudun säilyttämään rojut auton lavalla yli yön. Sukelluskeskuksessa hintoja silmäilleenä tulin juuri siihen tulokseen, että luvassa on järjestyksessä neljäs varauskonfiguraatio tälle viikolle. Olisi kannattanut vain ottaa auto itselle ja sukelluskumppanille ja jättää muut oman onnensa nojaa, mutta kun piti olla niin vanhempaa tutkijaa.

Tarkoituksenani oli itse asiassa ottaa yksi kappale deittejä mukaan pick-upiin ja ajaa drive-in elokuvateatteriin, mutta kun katson millaista säätä ulkona pääsääntöisesti on tarjolla, taidan suosiolla jättää tämänkin kokemuksen väliin. Olen jo syönyt kiitospäivän kalkkunaa ja koittanut kerran maapähkinävoita, eiköhän se riitä.