ER

Luin tutkimuspaperia ja grillasin ruhoani auringossa. Paperi oli huono ja onnistuin koko päivän aikana lukemaan nelikymmensivuisen nivaskan kahdeksan ensimmäistä sivua. Lihasäkkini on ravunpunainen, raidallinen ja arka, siis sanalla sanoen iljettävä. Paperin olin kirjoittanut itse omilla pikku kätösilläni puolitoista vuotta sitten ja sekin oli aika iljettävä.

Kuunnellessani Emilyn kertomuksia hänen arjestaan huomaan että oma postdoctoraalinen elämäni on kiusallisen rentoa. Nuori lääkärikokelas aloittaa päivänsä ennen seitsemää aamulla ja lopettaa sen seitsemältä illalla. Kokelas päivystää hakulaitteen päässä 24 tuntia vuorokaudessa kahdesta kolmeen arkipäivää viikossa, valmiina siirtymään sairaalaan kutsun tullessa. Kutsu tulee keskimäärin kahdesta kolmeen kertaa päivässä. Joka toinen viikonloppu kuluu töissä. Erikoistumisvaihe (residence) sairaalassa kestää viisi vuotta, jonka jälkeen kokelas voi jatkaa väitöskirjaan asti tai keskittyä pelkästään työntekoon. Halutessaan työskennellä isoissa kaupungeissa ja niiden yliopistollisissa sairaaloissa, väitöstyön tekeminen on ilmeisen suotavaa.

Kanadan terveysministeriö päättää käytännössä vuotuisten lääketieteen aloituspaikkojen lukumäärän. Johtuen aiemmin kuvatusta sairaanhoitojärjestelmästä joka estää yksityissairaaloita laskuttamasta julkista puolta enempää (ja käytännössä näin yksityissairaaloita toimimasta), väestön vanhenemisesta, jatkuvasti kasvavista terveydenhoitokustannuksista ja kirstun pohjan häämöttämisestä, Kanadassa vallitsee jatkuva lääkäripula. Toisin sanoen alalla vallitsee täystyöllisyys. Saamani kuvauksen mukaan kanadalainen lupakäytäntö tehokkaasti evää ei-kanadalaisilta lääkäreiltä työluvan saannin varmistaen näin että markkinoilla on pääsääntöisesti kanadalaisia lääkäreitä.

Mielenkiintoisena anekdoottina mainittiin, että päästäkseen kanadalaiseen lääketieteelliseen tiedekuntaan hakijalla tulee olla ainakin yksi yliopistotutkinto suoritettuna. Tämä ei kai hirveästi eroa Suomen tilanteesta jossa moni opiskelija hakee useamman vuoden lääketieteelliseen tiedekuntaan ja kuluttaa välissä aikaansa lukemalla jotain itselleen toissijaista ainetta. Sen sijaan annoin kertoa itselleni, että täällä päin olisi suhteellisen normaalia, että vielä 30-vuotiaatkin hakisivat lääketieteelliseen koulutukseen. Ehkä täystyöllisyydestä johtuen yli puolen vuosikymmenen ylimääräinen ikä ei ole täysin ylitsepääsemätön haitta työpaikoista kilpailtaessa. Uskoakseni lääkäreiden palkkataso Kanadassa on ihan kohtuullinen, mutta en onnistunut googlettamaan siedettävässä ajassa mitään uskottavaa lähdettä. No, StatCanin sivuilta tuon tietueen olisi voinut ostaa.

Datapiste oli työskennellyt yhden kesän Harvardissa ja mainosti, että Yhdysvaltojen puolella liksat ovat selvästi paremmat, mutta tyypillisesti kirurgit maksavat pelkkiä hoitovirhevakuutuksia $200.000 dollarin edestä vuodessa.

En osaa sanoa olenko kateellinen tuosta tehokkaasta ajankäytöstä vai onnellinen siitä ettei omaa elämääni ole ohjelmoitu 80% riistäjän käyttöön.