Alku eli miten helvetissä päädyin tänne ja miten täältä pääsee pois?

Tulin Vancouveriin henkilökohtaisista syistä. Valinta ei ollut lainkaan huono näin jälkikäteen ajateltuna, mutta vaikeaksi se osoittautui. UBC ei ole niin yhtä profiloitunut yliopisto kuin Carnegie-Mellon, ja sen tietotekniikan osasto ja omat tutkimusryhmäni ei ole yhtä profiloitunut kuin SEI. Muut tarjolla olleet kanadalaiset kaupungit (Edmonton, Waterloo) olin pudottanut pois rankingista jo aiemmin.

Leivoin päätöstä pitkään ja hartaasti. En tiennyt kaupungista enkä yliopistoista mitään muuta kuin mitä verkossa surffaamalla satuin oppimaan. Pittsburgin sivuilla mainostettiin puolustusvoimien lippuparaatia, Vancouverin sivuilla kaupungin seksuaalinen tasa-arvo -ohjelmaa (vaikken koe kaupungin homoystävällisyyttä erityisen relevantiksi oman hyvinvointini kannalta, koen sen positiivisena signaalina kaupungin tärkeäksi katsomista arvoista). SEI:n tutkijat näyttivät viisikymppisiltä, poseerasivat kuvissa kravatti kaulassa kädet kirkontorniksi aseteltuna, kuten asiantuntijoiden kuuluu. Kehuivat harrastavansa matematiikkaa ja visaisten pähkinöiden ratkaisemista. SPL:n tutkijat esiintyivät kuvissa lumilautailemassa, vaeltamassa tai vuorikiipeilemässä. En ollut koskaan lumilautaillut, vaeltanut tai vuorikiipeillyt, joten en osannut sanoa mitään ko. harrastusten sopivuudesta itselleni. Sen sijaan tiesin, että etanolin liuottamat ja väitöskirjan väsyttämät aivoni eivät arvostaisi visaisten pähkinöiden ratkaisemista. Tai kuten kysymys kuuluu: "Sillä saako näitä piirustamalla naista? Vastaus on: ei saa. Sinä, Pasi, vedät nuuska huulessa useampaa pulkkaa ennen kevättä kuin minä ikinä."

Istuin päätöstä edeltävänä iltana Café Europassa sen erään oululaisen arkkitehdin kanssa johon olen aina ollut enemmän tai vähemmän salaa ihastunut. Aloin ymmärtämään, että hyvän cv:n sijaan minulla oli tähdellisempääkin tekemistä. Kuten oppia tulemaan toimeen itseni kanssa. Heitin kolikkoa ja kolikko valitsi Vancouverin. Se euron kolikko täällä edelleen tallella, tuossa kirjahyllyn päällä muistuttamassa siitä miten näitä rationaalisia päätöksiä oikein tehdään.

Päätöksentekopäivänä istuin aamulla työhuoneessani. Piti mennä puntille Valkun ja Vertaisvoimailijan kanssa. Puristin kolikkoa kädessäni, mutta en vieläkään ollut varma siitä mitä tekisin. Päästin surffata verkossa, viimeisen kerran. Ja sitten törmäsin tähän ja valinta oli helppo, nopea ja kivuton.

Pittsburg oli valittu neljännen kerran peräkkäin Yhdysvaltain huonoimmaksi kaupungiksi asua poikamiehen tai poikamiestytön näkökulmasta.

Vancouver oli valittu toistamiseen maailman parhaaksi kaupungiksi asua.

En tiennyt tuolloin, että tutkimuksellisesti UAlberta ja UWaterloo olisivat olleet paljon lähempänä sitä mitä minä teen. Jos olisin vieraillut noissa kaupungeissa ennen päätöksen tekemistä, olisin mahdollisesti valinnut toisin.

Olen tyytyväinen etten valinnut.