Itsestäänselvyys

Kapteeni Itsestäänselvyys lausuu viisauden sanoja:

Jokapäiväiseen arkeen kuuluvat asiat saattavat joskus muuttua itsestäänselvyyksiksi. Tällöin helposti unohtuu se, etteivät ne olleet sitä vielä hetki sitten, ja mahdollisesti eivät ole sitä myöskään tulevaisuudessa.

Nyt pitäisi tietenkin kirjoittaa jotain ylevää mutta edellisestä Vancouver-kirjoituksestani tuli mieleen yksi asia. Se, kuinka kansainväliseksi jokapäiväinen seurapiirini on muodostunut, toki minusta riippumattomista syistä. Runsas vuosi sitten jaksoin kirjoittaa ensivaikutelmia tähän blogiin ja ihmetellä kuinka sain joka päivä uusia maapisteitä uusia ihmisiä tavatessani. Nyt tämä ihmettely on tietenkin unohtunut tyystin elämän arkipäiväistyttyä.

Tämä tuli mieleeni kun kävin koittamassa ensimmäistä kertaa elämässäni salsaa. Siis tanssia. Pari aktiivista ja kilpailuitakin kiertävää tanssinharrastajaa pistivät pystyyn alkeisryhmän puhtaasti järjestämisen ilosta. Menin lähinnä kun Tibi pyysi, mutta kokemus osoittautui perin hauskaksi. Sukupuolijakaumaa ihmetellessäni aloin aprikoimaan, että tässähän on tietynlaista järkeä.

Opetuksesta vastasi romanialaisen ja mauritiuslainen mestarin vetämänä, ja tanssin saksalaisen, kreikkalaisen, kanadalaisen, ranskalaisen, guatemalalaisen, yhdysvaltalaisen ja kiinalaisen tyttären kanssa. Yritin opetuksen aikana tehdä parhaani rivissä israelilaisen, iranilaisen, intialaisen ja palestiinalaisen herrasmiehen kanssa. Palatessani törmäsin ruotsalaiseen kaveriin, ja ohi kulkenut pakistanilainen mestari heitti rivouksia norjaksi. Ylhäällä matkalla kohti asuntoani törmäsin quebeciläiseen ja turkkilaiseen naapuriini. Tyttöjen tanssittaminen oli perin mukavaa vallitsevan yltiöpositiivisen pohjoisamerikkalaisen kulttuurin ansiosta, jossa nolaamisen sijaan tapana on lähinnä kannustaa ja rohkaista kaikkia.

Tämä kanssakäyminen on joka tapauksessa jotain jota en tahtoisi menettää, en ainakaan vielä.