Kissan hännän nosto

Kun motivaation ja hövelin käytöksen matkaansaattaminen on aina ollut niin vaikeaa Hervannan tutkijankammiossa, päätin ennen puolta päivää talsia pääkirjaston kahvilaan kirjoittamaan. Sijainti on täydellinen, ja parin kolmen vuoden takaisen väitöskirjaprojektin työvaiheista perin tuttu. Ihmisiä ramppaa jatkuvalla syötöllä sisään ja ulos suoraan alapuolellani näkyvästä pääsisäänkäynnistä, lukiolaiset käyvät kahvilla ja mummot valittelevat nykymenoa. Paljon nuoria. Se mikä aiemmin oli enemmän marginaalipukeutumista on näemmä muuttunut yleisemmäksi nuorisomuodiksi. Mistä lähtien Black Sabbath -paidat ovat olleet viileitä teini-ikäisten tyttöjen päällä?

Edessäni istuu ikäiseni oloinen nainen, jonka olemuksessa on jotain vaikeasti hahmotettavaa säteilyä. Hoikka tietenkin, mutta muuten tuskin varsinaisesti kaunis, onneksi ei myöskään sievä tai söpö. Se on jotain yksinkertaisessa pukeutumisessa: Adidaksen sinisissä peruslenkkareissa, puoleen sääreen menevissä farkuissa, mustassa poolopaidassa; keskittyneessä ilmeessä; kärsimättömän oloisessa tavassa jolla heilutetaan nilkkaa tutkmimustyötä kirjoitettaessa; jonkinlaisessa määrätietoisuudssa. Yksinkertaisesti, projisoin tuohon olemukseen hirveän määrän älykkyyttä, vahvuutta ja asennetta. Onko tuolla projisoinnilla mitään tekemistä todellisuuden kanssa, se on toinen asia. Jos itselläni olisi kännykkäkamera, ottaisin kuvan ja yrittäisin dekonstruoida mistä ihmeestä tuo johtuu. Uskottelen itselleni, että jos tämä olisi Kanada, menisin kyselyittä juttelemaan. Se on tietenkin vale, jossa on tosin pienen pieni osa totuutta siteeksi.

Kirjoitan esitystä postdoc-tutkimuksesta ja luen läpi Maksutta Puistoon -projektia syyskuulta 2005 lähtien. Lukiessani merkintöjä uudelleen huomaan muistavani jo unohtamiani tunnetiloja ja ennenkaikkea tuoksuja. Huomaan myös, saatuani etäisyyttä tekstiin, että merkinnäthän ovat melko viihdyttäviä. Ei niissä paljoakaan työnteosta puhuta. Ja ihmekö se, missä välissä niitä töitä olisi ehtinyt tekemäänkään kaiken muun koohkauksen lomassa.