Aloitteville tutkijoille, rakkaudettomuudella

Kirjoitin seuraavanlaisen tulevaisuuden vision akateemisesta työstäni:

Syksyllä 2009 olen toiminut kaksi ja puoli vuotta yliassistenttina laitoksella. Vedän mielenkiintoista, viiden Pirkanmaalla toimivan kansainvälisen teollisuusyrityksen ja TEKESin rahoittamaa teollisuusprojektia, jonka johtoryhmään kuuluvat laitoksen ohjelmistotuotantoon erikoistuneet professorit. Yritykset ovat erittäin innokkaasti mukana hankkeessa ja olemme onnistuneet rakentamaan näiden yritysten projektin kohdealueesta vastaavien henkilöiden yhteenliittymän tietojen vaihtoa varten. Jokaista yritystä kohden projektilla on yhdestä kahteen diplomityöntekijää, joiden työtä ohjaan. Olemme julkaisseet löydöksistämme muutamia mielenkiintoa saavuttaneita tutkimuspapereita ja tällä hetkellä viimeistelemme aiheesta ensimmäistä suomenkielistä kirjaa.

Koska olen laitoksella virassa, olen myös ohjannut valikoitunutta määrää tekniikan kandidaattien töitä yhteisessä työryhmässä. Näin olen päässyt vaikuttamaan kymmenien opiskelijoiden tutkintojen syntymiseen ja kypsymiseen alani tuoreiksi ammattilaisiksi. Olen opettanut sadoille opiskelijoille sekä perusmassakurssia että ammattiainekursseja, ja tuottanut jo useampia tuhansia opintopisteitä laitokselle.

Tutkimustyössä olen edennyt siten, että olen löytänyt itselleni oman tutkimuslokeron jossa toimin aktiivisesti laitoksen tämän alan tutkimuksen vetäjänä ja asiantuntijana. Olen onnistunut saamaan ensimmäisen oman tutkimusrahoitushakemuksen läpi ja maksan palkkaa tutkimusryhmäni tutkijoille. Lisäksi olen aktivoitunut tieteenharjoittajana: tieteellisten papereiden lisäksi olen aktiivisella toiminnallani nostanut profiiliani, olen mukana ohjelmatoimikunnissa, akateemisissa neuvottelukunnissa sekä kirjoittanut muutamia yleistajuisia suomenkielisiä artikkeleita suuremmalle yleisölle.

Akateeminen urani on vihdoin muuttunut nousujohteiseksi ja kriittinen massa itsenäisenä tieteentekijänä ja asiantuntijana on saavutettu. Nautin opetuksesta, ohjaamisesta ja tutkimustyöstä ja olen löytänyt niiden välille hyvän balanssin. Olen myös luonut kansainvälisen kontaktiverkoston jossa toimin aktiivisesti omien kiinnostusten kohteideni parissa. Nautin jokapäiväisestä työstäni niin professoreiden ja laitoksen henkilökunnan kuin myös opiskelijoideni ja ohjattavien perustutkinto- ja jatkotutkinto-opiskelijoideni kanssa, sekä myös yritysten kanssa. Toimin roolissa jossa vien suomalaista ja pirkanmaalaista tietotekniikan alan tutkimusta eteenpäin. Olen saavuttamassa tilan jossa saamme haettua uusia tutkimushankkeita teollisuuden ja valtion rahoitusinstanssien kanssa. Tunnen tekeväni yhteiskunnallisesti tärkeää työtä ja saan työstäni arvostusta. Olen matkalla kohti dosentuuria.

Tällainen tavoite olisi kannattanut kirjata ylös jo useita vuosia sitten, joskaan en koskaan ennen väitöstyöni valmistumista uhrannut hetkenkään ajatusta akateemiselle uralle. Väiteltyäni minulla oli vain kiire päästä pois täältä, tästä maasta, tästä elämästä, pakoon niin kauas kuin mahdollista menneisyyden haamuja. Kysymys "entä nyt?" muuttui relevantiksi vasta tämän vuoden alussa, kun oli jo liian myöhäistä seuraavan suuren rakkauden kanssa ja liian aikaista ymmärtää millainen markkina-arvon nousu rapakon takana poikaa poloista oli kohdannut. Sitten tultiin jo takaisin ja 100 valuuttayksikköä oli taas 100 valuuttayksikköä, eli 130.

Miettikää hyvät ihmiset mitä teette. Kartoittakaa arvonne, miettikää tavoitteenne, varmistukaa että jälkimmäinen on edellisten mukainen, ja miettikää mitkä teot ja päätökset toteuttavat nämä tavoitteet. Sillä Jokapäivätyydo sanoo:

Ikävän rakastaminen, itsensä sabotointi, negatiivisuus, itseinho eivät tuo Tyydoa vaan Epätyydoa. Epätyydo ei ole Tyydoa vaan Epää. Älä määrittele itseäsi Epän kautta.

Toimikaa. Sattuneista syistä yllä mainittu visio on toteuttamiskelpoinen, sillä siihen liittyvä yliassistentuuri jää näillä näkymin täyttämättä.