Ystävällinen telekarhu

Herään sunnuntain vastaisena yönä kello 00:58 siihen, että kommukkani huutaa yhtä soittoa. Yritän unesta heränneen ärtyisyydellä tihrustella mitä pirua fooni rääkyy ja tajuan, että kaikki torstaista eteenpäin lähetetyt tekstiviestit saapuivat kätevänä nippuna kännykkääni. Ennen uneen vaipumista näen viestin tuntemattomasta numerosta, jossa puhutaan "arskan ottamisesta nakuna".

Aamulla herätessäni tajuan, ettei itselleni perjantaina tehtykään varsinaisesti yksipuolisia ohareita, vaan ne järjestettiin ystävällisen TeleFinlandin toimesta ihan symmetrisesti sekä itselleni että kutsun esittäneelle tyttärelle. Myöhemmistä viesteistä päätellen kutsun lähettäjä ei arvostanut sitä, ettei vastausta kuulunut.

Todellakin, miten kovin ystävällistä operaattorini taholta. Mullahan siis muutenkin riittää ylitarjontaa tuolla elämän saralla ja groupieita pyörii ympärillä haitaksi asti.

Sain myös pari MMS-viestiä. Tai siis ilmoitusta MMS-viesteistä, joiden sisällön jouduin tarkastamaan verkosta käsin. Toinen sisälsi todistusaineistoa että toissajouluna Suomeen raahaamistani Ugly doll -leluista Niinaksi nimeämäni jäälepakko (ice bat) on löytänyt tiensä erään nuoren miehen sydämeen. Samaiset nuket mainittiin Aamulehden viikonloppuliitteen sarjakuvassa, joten olen selvästi ollut aikaani edellä. Sitä se Suuressa Maailmassa asuminen teettää.

Viestinnästä edelleen: sain tähänastisen urani erikoisimman rekrytointisoiton, tai pikemminkin kollegiaalisen suosituksen ottaa tarjottu suuren kansainvälisen telekommunikaatioyrityksen tutkimusosaston paikka vastaan. Tai paremminkin, kehoituksen muuttaa Helsinkiin. Suurenmoisessa ilahtuneisuuden tilassa ollut italialainen veikkonen nimittäin ilmoitti bonganneensa minulle sinkkuja ja kierrätti kännykkää naisella toisen perään. Yritykseni ymmärtää minkä ihmeen takia huudan tuntemattomille naisille englantia baarissa selvisi sitten siitä toisesta kuvasta.