Prinsiipit vartalon sopukoissa
Vaikka Tuska Open Air onkin vasta heinäkuun alussa, henkilökohtaisille tuskafestivaaleille voi lunastaa rannekkeita ihan normiviikonloppunakin. Lauantaina ruotolaani siunattiin kotimaanmatkailun isännöinnin hengessä vieraalla Turusta. Vieras vakuutti, ettei uuteen vuokra-asuntoonsa kuuluvalla 6700€:n palvelumaksupantilla ole kerrassaan mitään vaikutusta asujaimiston keskimääräisiin demografisiin ominaisuuksiin.
Uskoisin kirjanneeni ylös joitain prinsiippejä Jokapäivätyydoa varten kännykkääni. Juuri nyt tuossa näyttäisi lukevan ei koskaan enää huoheelle, einkoskaan dorkaan oikeasti. Se varmaan liittyy jollain tavalla päälle ihan vahingossa sattuneeseen laitamyötäiseen. Muistan ainakin nousseeni Dorkalan täyteen ahdetun tanssilavan edessä olleelle lavalle. Lavalla olleet varaparisit kähisivät paikan olevan jo varattu, johon laittamattomalla nokkeluudella vastasin liukastumalla, kaatumalla alas selälleni ja kaatamalla tuopin päälleni.
Sunnuntaina oli tarkoitus herätä rauhallisesti ja käydä sivistyneesti brunssilla. Tästä yrityksestä ilmat tussuteltiin pois puolestaan Sarkolan Isänmaallisen Sisarusparin toimesta, jotka haulikkokisojensa puoliajalla matkasivat ns. kahville. Ne pari siivua Keskustorin kaljateltassa puolen päivän maissa näppäilivät sielun hopeakanteleesta suloisia partituureja. Edellinen vieras päristi trumpallaan takaisin Aurajoen rannalle ja hänet korvasi Sarkolan Isänmaallisen Sisarusparin sisarellisempi versio. Noin kahdeksan annoksen sekä lähikaupasta tarpeeseen hoidetun pussarin jälkeen loppui veto. Vieraat vaihtuvat mutta toimintatyyli ei. Eikä seuraavan aamun kuosi.
Suurta lisähienoutta oli luvassa kun aamulla Pankijohtajalle selvisi puhelimen välityksellä minne tytär ruotoutui yöksi. Vaikka lattialla olikin siveästi yösija valmiiksi katettu jo edellisen vieraan jäljiltä, minut silti mitä todennäköisemmin lopetetaan haulikolla. Ja se on mulle aivan helvetin oikein.
Ellen sitten menehdy jo sitä ennen: juuri nyt tuntuu siltä, että tuskafestareiden bäkkäripassi on tungettu niittirannekkeen kera perseeseeni.
Kävin aamupäivällä neuvottelemassa itselleni tapaturma- ja henkivakuutuksen.
Uskoisin kirjanneeni ylös joitain prinsiippejä Jokapäivätyydoa varten kännykkääni. Juuri nyt tuossa näyttäisi lukevan ei koskaan enää huoheelle, einkoskaan dorkaan oikeasti. Se varmaan liittyy jollain tavalla päälle ihan vahingossa sattuneeseen laitamyötäiseen. Muistan ainakin nousseeni Dorkalan täyteen ahdetun tanssilavan edessä olleelle lavalle. Lavalla olleet varaparisit kähisivät paikan olevan jo varattu, johon laittamattomalla nokkeluudella vastasin liukastumalla, kaatumalla alas selälleni ja kaatamalla tuopin päälleni.
Sunnuntaina oli tarkoitus herätä rauhallisesti ja käydä sivistyneesti brunssilla. Tästä yrityksestä ilmat tussuteltiin pois puolestaan Sarkolan Isänmaallisen Sisarusparin toimesta, jotka haulikkokisojensa puoliajalla matkasivat ns. kahville. Ne pari siivua Keskustorin kaljateltassa puolen päivän maissa näppäilivät sielun hopeakanteleesta suloisia partituureja. Edellinen vieras päristi trumpallaan takaisin Aurajoen rannalle ja hänet korvasi Sarkolan Isänmaallisen Sisarusparin sisarellisempi versio. Noin kahdeksan annoksen sekä lähikaupasta tarpeeseen hoidetun pussarin jälkeen loppui veto. Vieraat vaihtuvat mutta toimintatyyli ei. Eikä seuraavan aamun kuosi.
Suurta lisähienoutta oli luvassa kun aamulla Pankijohtajalle selvisi puhelimen välityksellä minne tytär ruotoutui yöksi. Vaikka lattialla olikin siveästi yösija valmiiksi katettu jo edellisen vieraan jäljiltä, minut silti mitä todennäköisemmin lopetetaan haulikolla. Ja se on mulle aivan helvetin oikein.
Ellen sitten menehdy jo sitä ennen: juuri nyt tuntuu siltä, että tuskafestareiden bäkkäripassi on tungettu niittirannekkeen kera perseeseeni.
Kävin aamupäivällä neuvottelemassa itselleni tapaturma- ja henkivakuutuksen.
posted by erityistutkija at 4:15 ap.
4 Comments:
Tämä kyseinen sunnuntai kylläkin poikkesi normaalin kristillisen lepopäivä-määreen kehyksistä hitupikkusen. Varsinkin, kun asiaa näin uudemman kerran miettii hieman selvempänä, mutta jokseenkin enemmän krapulaisena... Taitaa olla niin, että henk.koht Tuska Openin lippuja on jaettu anteliaalla kädellä halpaan hintaan...
Ulkoinen olemukseni yhdistettynä orastavaan flunssaan varmaan sai Pankinjohtajan sydämen sen verran heltymään, että vältin isommat kuulustelut edellisillan tapahtumista - luultavasti myös suurimmat "haulikollanistimishalut" kuihtuivat, kun tytär palasi yhtenä
kappaleena kotiin. Joten luotiliivien käyttö jokapäiväisessä ulkoilmaelämässä ei välttämättä ole tarpeen, joskaan en asiaa menisi Sarkolan Isänmaallisen Sisarusparin verelläni allekirjoittamaan. Suosittelisin silti maksamaan kiltisti vakuutusmaksut, ihan jo pelkästään ajateltuna mittaamattoman arvokasta koti-irtaimistoasi...
* Sarkolan Isänmaallisen Sisarusparin sisarellisempi osapuoli aka Pankinjohtajan tytär
Pari asiaa:
1. Kas kummaa.
2. Millaisella osuusmaksulla pääsee edunsaajaosakkaaksi henkivakuutukseesi?
R.
(a) Tarina kuulostaa vielä hauskemmalta, kun sen kuvittelee luettuna Erityistutkijan äänellä.
(b) Jos mäkin hankin henkivakuutuksen, niin onko kiinnostuneita osakkaita?
(c) Ei ole ainakaan tylsää sitten ollut. Kävitko katsomassa rantalenttistä kans?
Tytär: Kristillisen lepopäivän viitekehykseen kuuluu määritelmällisesti erityistriathlon lajeinaan haulikkokisat (alalajina trappi elikäs ansa), keskimatkan läskitys ja humalataekwondo (alalajina honey trap elikäs hunaja-ansa). Hyvä ettei tarvitse taas vääntää Sportaxiin ostamaan lisää pyöräilyvarusteita, kevlar-liiveissä on lienee viheliäistä polkea. Jos tällä ruholla nyt ylipäätään mihinkään enää polkee.
R.: Taisin sopertaa Tapiolan nuorelle vakuutusneuvottelijaneidille jotain siihen tyyliin, ettei henkivakuutukset enää raatona maatessani kiinnosta. Sekä tietenkin vihjailla suuresta omaisuudestani joka mahdollista edunsaajaa odottaa -- en kyllä edes tiedä kelle ne "suuret omaisuudet" kuoleman sattuessa menisivät. Iljettävälle velipuolimielelle varmaan?
teollisuusheluna: Rantalentiksestä nähtiin yhden naisparin lämmittelyharjoitukset kentän vierellä ja varsinaisesta pelistä lähinnä yleisömeren(?) yläpuolelle asti yltäneet pallot. Tai mistä mä mitään tiedän, mulla oli alkoholikiikareilla vahvistetut aurinkolasit päässä. Silmälasit löytyivät taskusta hajonneena.
Lähetä kommentti
<< Home