Päätös lyhyt
Oikeasti päätin juuri siirtyä suuren kansainvälisen tietoliikennealan yrityksen tutkimusyksikköön töihin. Perusteluna ainakin tämä, tämä ja tämä. Ja aika moni muukin asia. Loppujen lopuksi itseltäni puuttuu sisäsyntyinen motivaatio askarrella paskarrella ja tuunailla puunailla.
Tulevasta toimintaympäristöstä italianclaudio totesi enteellisesti näin:
Eikun siis, nyt mulla on mahdollisuuksia ja haasteita käyttää vahvuuksiani ja toteuttaa visioitani. Ahdistaa. Anteeksi, isä.
Tulevasta toimintaympäristöstä italianclaudio totesi enteellisesti näin:
One important aspect is that people are expected to be independent in what they do. Managers will rarely tell you what to research but rather ask you what to research. In such an environment, some people find their way and enjoy a lot of freedom and opportunities, while some people just get lost. In the end of the day, the environment provides lots of opportunities for doing research and turning ideas into reality, but it's really up to you to make it happen and being persistent with your visions.Suomeksi: ojasta allikkoon, mutta paremmalla palkalla.
Eikun siis, nyt mulla on mahdollisuuksia ja haasteita käyttää vahvuuksiani ja toteuttaa visioitani. Ahdistaa. Anteeksi, isä.
posted by erityistutkija at 1:18 ip.
4 Comments:
Kirjoitan tätä kevyessä kenttähumalassa, ja minusta on suorastaan uskomatonta, kuinka lähelle omia tuntemuksiani kuvauksesi akateemisesta turhautumisesta osuvat. Olin siellä kansainvälisesti tunnetussa firmassa muutaman vuoden ja sain tarpeekseni, kun tuntui, että ketään ei kiinnosta. (Mainittakoon tosin, että en ole ohjelmistotieteilijä.)
Muutos luo motivaatiota; tällä hetkellä olen motivoituneempi, koska ympäristö on uusi. Ilmeisesti ainoa ratkaisu on vaihtaa ympäristöä vuoden tai parin välein. Tai en minä tiedä. Jos keksit ratkaisun, kerro?
Kun on ensin valinnut Mersun ja bussikyydin välillä on valinta bussin ja Toyotan välillä kansantajuisempi vaikkakin edellisen perusteella hieman epälooginen?
Onneksi olkoon vaikean (?) valinnan tekemisestä. Itse olisin takuuvarmasti valinnut samoin (ja melkeinpä valitsinkin).
R.
karambola: Säännöllinen muutos ja ympäristön vaihtaminen ovat kai yksi parhaita tapoja pitää itsensä motivoituneena (ja tätä kautta ainakin tilapäisesti tyytyväisenä) töissä, luulen ma. Kai se on luonteestakin kiinni. Olisikohan tässä yksi mielenkiintoinen Coolidgen efektin instanssi kyseessä?
Pohjoisamerikan ihmemantereella ne ainakin mainostavat, että nykyisin samassa työpaikassa viihtyminen yli kolmen vuoden ajan osoittaa jämähtäneisyyttä ja heikentää ceeveetä. Tiedä häntä.
anonyymi: En ole aivan varma että Business Objects on Mersu, Nokia Toyota ja TTY polkupyörä, jos sitä tarkoitit. Kaupunkien suhteen asia tietenkin voisikin olla niin. :-)
Loppujen lopuksi tuo NRC:n duuni oli yksi suurimpia syitä minkä takia valuin takaisin Suomeen. Ajatus meni suurin piirtein siten, että kun kerran väitöskirja hyllystä löytyy ja tutkimuskompetenssiakin kyllä (haluja ja motivaatiota tosin vähemmän), NRC:n jobi on sellainen jossa tätä kaikkea pääsee hyödyntämään teollisessa ympäristössä. Työnkuvaltaan tämä sijoittuu teollisen ja akateemisen maailman puoleen väliin, ja kun niistä ääripäistä on vuosien kokemus, tämä tuntui hyvältä mahdollisuudelta tunnustella mitä sitä haluaisi isona tehdä.
Jos olisin jäänyt TTY:lle, mahdollisuus siirtyä akateemisen maailman ulkopuolelle olisi kaventunut kaiken aikaa. Jos olisin siirtynyt Bobjaylle, työn akateeminen puoli olisi mitä todennäköisemmin loppunut kuin seinään ja kaikista tulevaisuudenlupauksista huolimatta leipätyö olisi ollut laatuinsinöörin duunia.
Nyt valittu työ on sitäpaitsi eduiltaan varsin kilpailukykyinen myös sen BObjayn työn kanssa, joten (oletettu) sisältö ratkaisi. Suurin haitta oli tietenkin palaaminen tänne, mutta nostalgisen luonteeni takia tuntuu myös siltä että minun Vancouverini ei olisi sellainen kuin se on ellen olisi "menettänyt" sitä.
Sitäpaitsi, uudelle työpaikalle on aina eduksi jos se on käytännössä luotu työntekijää varten. Ainakin minua pyydettiin paikkaan ja paikka avattiin itseäni varten. Nyt on enää kiinni itsestäni täytänkö paikkaan asetetut odotukset.
R.: Kiitos. Parhaan käytettävissä olevan tiedon pohjalta tehty päätös on aina oikea. En tiedä miksi se silti osoittautui näin vaikeaksi, mutta sen tiedän etten olisi voinut kaiken tämän jälkeen oikein olla itseni kanssa jos en tuota korttia lähtisi katsomaan. Ihmeellistä jämähtämistä, sano.
Lähetä kommentti
<< Home