Kaasuhuippu

Ihmettelin miksi aamusta toiseen oloni on ollut vähintäänkin epämääräinen, mutta sitten tajusin mitä olen syönyt aamiaiseksi viimeiset puolitoista viikkoa. Herra Kelloggin maissimurot eivät ole toistaiseksi onnistuneet alkuperäisessä tehtävässään, tanssitaudin torjunnassa, eikä paikallinen maitotarjontakaan ei ota huomioon laktoosivammaisen erityistarpeita. Halonhakkuun ja puolikuhneiden sijaan päätin siirtyä puurolinjalle. Ironista että paikallinen "punainen maito" osoittautui sittemmin soijamaidoksi, ja itse nauttimani Dairylandin Homo Milk puolestaan täysrasvaiseksi maidoksi.

Liikuntakeskuksessa päätin tällä kertaa mennä salin eturiviin paremman näkyvyyden takia. Välittömästi harjoituksen alkaessa paikalle pelmahti valokuvaaja joka otti joukon promokuvia seuraavaa UBC:n lehteä varten. Toivon lähinnä yliopiston puolesta että kuvaaja ymmärsi tarkentaa kameransa jonnekin muualle, koska satuin olemaan lähimpänä kameran linssiä kompuroinut henkilö. Yrittäkää itse nostaa se jalkanne 90 astetta eteen suoraksi, vääntää sitä sitten sivulle ja lopulta puolilootukseen kädet kiedottuna ruhon ylle kuin sialta maistuva pekoninsiivu skotlantilaisen aamiaismunan ympäri. Huomasin myös että edes keittäminen ei poistanut henkkamaukkapaitaan pinttynyttä kaiken käsityskyvyn ylittävää hienhajua.