Tunnen itseni todella tärkeäksi

"Muistan vieläkin kun isoisäni antoi minulle ensimmäisen kermakaramellinshekin. Se oli Werther's Originalviikkorahani ja tunsin itseni todella tärkeäksi. Ja mitäpä muuta antaisin pojanpojalleniSJC:n taloussihteerille koska myös hän on jotain todella tärkeää."

Otin tänään askeleen kohti aikuisuutta kirjoittamalla elämäni ensimmäisen shekin. Kyllä, muistan kuinka katselin ihaillen kun aikamiehet tupakoivat, puhuivat asiaa ja kaivoivat taskustaan genuiininnahalla päällystettyjä shekkivihkoja. Viimeinen varma havaintoni todellisesta asian laidasta lienee 80-luvulta, jolloin viileimmät heistä laittoivat Levi's-farkkunsa mainoksen innoittamana jääkaappiin ja Luhta valmisti Don Johnson -pikkutakkeja. Suureksi pettymyksekseni selvisi, että täällä itse asiassa käytetään nykyään pääsääntöisesti pankkikortteja (debit card). Ehdin jo optimistisesti tilaamaan Kanadan Kuninkaallisesta Pankista viidenkymmenen kappaleen shekkivihon.

Korkeakulttuurin harrastajana kävin tänään katsomassa klassillisilla menetelmillä soitettua musiikkia, tarkemmin sanottuna Ravelin ainoaa jousikvartettoa. Kätevää että konserttisarjatkin järjestetään Collegen tiloissa. Vieressäni ollut hopeaselkä nuokkui rytmikkäästi musiikin tahdissa ja havahtui aina temmon vaihtuessa reippaammaksi. Musiikki aiheutti hermostollista kiihtymystä.

Ja sitten muita uutisia. Täällä sataa ensimmäistä kertaa maassaoloaikanani. Piinasin siimojani salilla. Kiinalainen tyttö joka tapasin yhteiskeittiössä teki minulle sienikeittoa. Itse tein tutkimussuunnitelmaa apurahahakemustani varten neljättä tuntia koska raha on hyvää ja hyväksi minulle. Mietin pyytäisinkö unkarilaista ilmastotieteilijää ulos.