Muutto numero 2

Jättäen välillä keskioluesta tai sen puutteesta johtuvan nillittämisen vähemmälle, muuten täällä kuluttajaa arvostetaan kyllä eri lailla kuin Suomessa. Ostin juuri digitaalisen pyörivällä alustalla varutsetun mikroaaltouunin, teräksisen sillä silmällä -henkisen kahvipavunjauhattimen ja perkolaattorin 90 eurolla, sekä parta/hiustrimmerin ja hiustenkuivaajan 25 eurolla. Aion tästä maleksia tarkistamaan 115 euron arvoista uutta teräksistä pienempikokoista jääkaappia tulevaan asuinsijaani. Valikoimat ja hinnat ovat hieman liioiteltuna kuin toiselta planeetalta, ainakin ottaen huomioon sen ettei tämä ole mikään Thaimaa tai muu kehitysmaa. Kunhan vain valitsee oikean liikkeen. Hintaero kioskikauppojen ja markettien välillä tuntuu olevan vielä suurempi kuin Suomessa. Kääntöpuolena hintatasolle ja valikoimalle on se, että erilaisten epäterveellisten ruoka-ainesten tarjonta on myös aivan käsittämätön ja hinta olematon. Ei ihme että katukuvassa etenkin aborginaalinaiset (mikä ei viittaa intiaaneihin, joita en ole pahemmin onnistunut bongaamaan) ovat keskimäärin aika hyvin syöneen näköisiä. Kontrasti valtaisan aasialaisperäisen väestönosaan verrattuna on melkoinen.

Muutin tavarani New Westminsteristä St. John'siin ja vein Annin ja Jessyn syömään Kitsin Eatery-nimiseen sushiravintola. Ravintola oli aika hätkähdyttävä kokemus kasarimusiikkeineen (ne soittivat jopa ruotsalaisen version tiputanssista, sushiravintolassa), videoinstallaatioineen ja fuusioruokineen.

Note to self: humalaista fuksia ärsyttävämpi on pohjoisamerikkalainen humalainen fuksi. Palatessani kampusalueelle näin ensimmäistä kertaa humalaisia papan ja mamin kellarista uuteen kotskaportaaliin muuttaneita phukseja.


Näkymä St. John's Collegen vierashuoneen ikkunasta.