Ensipuraisu

Erityistutkija puksutti perjantaina ensimaistoon ystävällismielisten kolleegojensa avustamana siinä kolmannessa paikallisessa ravitsemusliikkeessä. Pitchereitä -- ainoita kannuja joihin pääsen käsiksi seuraavan vuoden aikana -- virtasi pöytään koko illan. Pohjoisamerikkalaiseen tyyliin keskioluen kyytipojaksi pukattiin hampurilaisia vaikuttavan kokoisesta barbeque-grillistä. Paikallinen biljardihai haastoi minut ja saksalaisen güntherin yhden olutkannun panoksella. Hai antoi kannustavia kommentteja ensimmäisellä pelivuorollani ja tämän jälkeen putsasi pöydän kahdella lyöntivuorolla samaan aikaan kun peliparini haistoi tilanteen ja livahti ulos baarista. I kid you not. Olisi pitänyt vain jäädä pelaamaan Settlers of Catania Collegelle.

Istuin läskisten jenkkivanhusten ja teiniphuksien seurassa lopun iltaa yrittämässä epätoivoisesti pitää hyvää aikaa. Suurinta viihdykettä tarjosi algerialaisen näköinen kaveri joka Klonkkumaisilla maneereilla siirtyi pöydästä toiseen, esitti sammunutta ja yritti tämän varjolla kouria phukseja ja samalla kähmiä heidän tuoppinsa. Pilkun aikoihin tarvitsin jo tukiopetusta kotiin pääsemiseksi. Päivän opetus: turhaa se on täälläkin. Aamulla muistan, ettei viikonloppuna tarjoilla aamiaista.

Katson kultaisessa Benson&Hedges-savukerasiassani olevaa kuvaa veritulppaan menehtyneen ihmisen aivoista. Yeah yeah, whatever totean viileästi ja sytytän kevytsavukkeeni. Minä en ole mikään ruma pala lihaa vaan ainutlaatuinen pyksilö.