Avoin ja upea mies

Ulkona sataa mutta Vancouverin sade on vähän kuin jatkuvaa maan päällä matkaavaa pilveä. Paikalliset ja ulkopaikkakuntalaiset erottaa siitä, kuka vaivautuu käyttämään sateenvarjoa 90% kaikista sateisista tunneista.

Hämmästyttävää, kuinka moni SJC:n asukki on löytänyt vahingossa tämän verkkopäiväkirjamaisen tuotoksen internetin ihmemaassa harhaillessaan. Ilmastotieteilijä sen sijaan päätyi virsikirjan lisälehdille tarkoitushakuisesti ja löysi heti ensimmäiseksi kuvan joululeivonnaisesta. Koska olen avoin ja kosketuksissa tunteideni kanssa, olin toki kertonut jo aiemmin torinolaisen umpihankihiihtäjän käyttämästä tumppu/leivonnainen-koodikielestä. Mutta lainattu kappale oli lähinnä sympaattinen aivan kuten se joululeivonnaisjohteinen eufenismikin. Ja tekisi niin mieleni sanoa jotain enemmän, mutta tyydyn sanomaan että toiset ovat sinumpia fyysisen olemuksensa kanssa kuin toiset.

Selvisi sekin, että vaivalloista prosessiani oli seurattu jo hyvän aikaa, ja sen eteenpäinvientiä oli tarkoituksellisesti pyritty olemaan auttamatta. Luulin että tässä iässä sitä olisi jo konkari vaan kun ei. Seurannan jatkuessa oli ilmeisesti syntynyt johtopäätös jonka mukaan niitä mahdollisuusikkunoita piti kuitenkin alkaa pikku hiljaa raottamaan, koska paistikas todettiin riittävän kelvolliseksi, mutta samalla myös auttamattoman aikaansaamattomaksi selvin päin. Minulle olisi itse asiassa riittänyt että joku silittäisi päästä.Televisiosta tulee kiakkoa, menen paikalle.