Linja-autossa on tunnelmaa

Ei pitäisi lukea iltapäivälehtiä, koska ne sisältävät lähinnä pelkkää tyhmäilyä. Ajattelin kommentoida mutta jääköön seuraavaan kertaan. Siispä kuvailen lihani liikkeitä. Kävin ajattelemassa työntekoa ja siinä sivussa 4. kadulla ihmettelemässä kuinka joulukauppa käy. Olisikohan 4th Avenue ennemminkin 4. väylä, kun kerran näitä numeroituja katuja löytyy myös termillä street, jos ei Vancouverista niin ainakin lähimaastosta. Sorruin ostamaan itselleni Bob:in The Cubes -sarjasta. Onhan se vähän tyhmää, mutta sattuneessa mielentilassani se viihdytti kosolti.

Vancouver on myös selvästikin suopea laskettelijoille ja etenkin lumilautailijoille. Broadwayllä on hillitön keskittymä urheilu- ja lasketteluvälinepuoteja, joista pelkästään Moutain Equipment Co-op jatkuu kokonaisen korttelin verran. Niinpä oli käsittämätöntä, että vain viisi korttelia pohjoisempana löytyi vieri vieressä viisi pääsääntöisesti lumilautailijoille tarkoitettua kauppaa, joiden ikkunat kirkuivat huikasevia tarjouksia ja alennushintoja. Joko täällä päin on tapana laskea hintoja ennen joulun tuloa tai sitten paras sesonkin on jo mennyt. Tiedä häntä.

Köröttelin takaisin trollikalla. Blancalla kuljettaja yht'äkkiä pysäytti bussin urheilukentän viereen, hihkaisi "I'll be right back" ja juoksi puskan taakse toimittamaan ns. tarpeitaan. Nyt pitäisi mennä kurjailemaan ja leikkimään sivistynyttä eurooppalaista, toisin sanoen katsomaan Bergmanin iäisyyden kestävää parisuhdevalituslaulua paikalliseen kinoon. Nyt kun Pohjois-Amerikkalaiset opiskelijat ovat painuneet kotiinsa, puolityhjille teattereille on mukavaa näyttää taiteellisia elokuvia. No, viimeisin lukemani kirja oli Bergmannin omaelämänkerta.

Lisäys: olihan se siis aivan helvetin hyvä elokuva. Kun käyttää päivänsä lukemalla kaikenlaista höpöä ns. objektiivisesta todellisuudesta erinäisistä blogeista, rautaisannos humanismia tekee terää.