Hyvää ja kaunista

Käsittääkseni amerikkalainen mentaliteetti on tunnettu suorituskeskeisyydestään ja siitä, että sen kuuluisan koivistolaisen fundeeraamisen sijaan toimitaan. Silti, kyllä täälläkin tuota jälkimmäistä aina sopivan hetken tullen harjoitetaan. Tai oikeastaan fundeeraamisen sijaan täällä nautitaan suorastaan skandinaaviselle kansankodille ominaisesta diskuteeraamisesta. Ja aina välillä suuria linjoja tärkeämpää tuntuu olevan se, että valittu aihepiiri tuntuu hyvältä.

Parin päivän takainen Lähi-Itää koskenut debatti, joka kiihtyi melkoiseksi sähköpostirumbaksi paikalliselle postituslistalle, johti siihen että Collegeen perustettiin pikavauhtia "Public Issues Forum" jossa aiheita jotka saattavat tuntua epämiellyttäviltä joidenkin asukkaiden mielestä voidaan käsitellä. Foorumi ei olisi foorumi, ellei sitä varten olisi luotu myös erillinen Steering Committee. Luonnollisesti diskuteeraukseen osallistuu puheenjohtajan roolissa lakitieteen professori ja jokaista valittua aihetta kohden paikalle kutsutaan myös ns. erikoisasiantuntija. Mainitulle professorille on myös järjestetty juhlallisesti "senior fellow"-status. Koska status on tärkeä asia. Ja nyt ne ovat pitämässä valmistavaa järjestäytymiskokousta alakerrassa. Menin sen sijaan pelaamaan biljardia eksoottisen intiansedän ja ilmastotieteilijän kanssa.

College on muutenkin tiedostava paikka. Erillinen "Dining Society Committee" sai vuoden mittaisen diskuteeraussession jälkeen lopulta sovittua kestävän kehityksen hengessä, että valkaistusta paperista valmistettujen servettien sijaan nyt käytössä on kierrätyspaperista valmistettuja valkaisemattomia servettejä. Tästäkin saatiin aikaiseksi viikon mittainen tunteita herättänyt sähköpostikeskustelu. Samaan aikaan kun komitean jäsenet liimailivat "ajatelkaa puita"-julisteita tarjoilulinjastoille, sellaisiin pikkuseikkoihin kuin vaikkapa biojätteen tai pakkausmateriaalin kierrätykseen ei kellään riitä energiaa. Tärkeintä on kuitenkin se, että saadaan perustettua komiteoita joiden jäsenet voivat taputella toisiaan selkään edistettyään hyvää asiaa. Ja sitten mennä yhdessä vetämään sumpit Starbucksiin.

Yritän muuten taistella alkaneen valtaisan Starbucksin möhnäaddiktion kanssa välttääkseni ylenmääräiseltä pytyn kasvamiselta. Ei tarvittu kovin montaa viikkoa kun nuo aivot addiktoituivat pahemman kerran rasvaan, sokeriin ja kofeiiniin. Sitä se teettää kun on tällainen ruma kasa lihaa. Anteeksi, jatkan takaisinmallintamista.