Hyvä paperi

Istun Collegen lukusalissa. Kello on kahta minuuttia vaille keskiyön. Valot paistavat kirkkaana, salissa -- tai pikemminkin huoneessa -- istuu edelleen väkeä lukemassa ja kirjoittamassa. Kuten asiaan kuuluu, seinältä tuijottaa edelleen se valtava Chen kuva söpön koiranpennun kera, sekä se toinen kuva jossa joukko rakennusäijiä istuu pilvenpiirtäjän palkin päällä nauttien voileipiään.

Yritän viimeistellä uutta versiota aiemmin hylätystä journal-artikkelista. Materiaalia on järkyttävästi ja paperi pitäisi rakentaa kokonaan uudelleen. Olen vielä niin nuori, että olen tarpeettoman pedantti ja suorastaan vittumainen arvioitsija. Luin tämän paperin läpi puolen vuoden tauon jälkeen ja kuten yleensä, se sai minut vihaamaan kirjoittajia. Ikävää itseni kannalta, että olen itse paperin vastuukirjoittaja.

Kriteerini ovat entisestään kasvaneet UBC:lla vietetyn vuoden jälkeen. Professorini täällä on tunnettu hyvistä papereistaan. Ei ainostaan siten, että hänen käyttämänsä julkaisufoorumit ovat poikkeuksetta alan ykköskonferensseja tai parhaita lehtiä. Kuten toinen professori UAlbertassa totesi, ne ovat yksinkertaisesti hyvin paketoituja.

Hyvällä paperilla ja pornografialla on ainakin yksi yhteinen piirre: kumpaakaan ei ole helppo määritellä, mutta kummankin tunnistaa kun sen näkee. Hyvässä teknistieteellisessä paperissa on hyvä flow, hyvä tarina, johdonmukainen kuljetus. Kun paperin lukee, sen muoto tuntuu itsestään selvältä. Mielessä ei välttämättä edes käy että saman paperin olisi voinut kirjoittaa lukemattomilla erilaisilla tavoilla, ja riippuu kirjoittajan taidosta että paketointi on onnistunut niin hyvin kun on onnistunut.