Raja eli alkusoitto Ohjelman aktiolle 2/6
Elämän tulisi olla enemmän kuin sarja projekteja.
Se, ettei halua sitoutua yhtään mihinkään on oikeasti velliperseisyyttä eikä mitään itsenäisyyttä. Se, että haluaa pitää kaikki vaihtoehdot avoinna tarkoittaa oikeasti sitä ettei uskalla tehdä valintoja ja ottaa vastuuta tehdyistä valinnoista. Kakkua ei voi yhtä aikaa syödä ja säästää ja sitä rataa.
Hän sanoi että tiedän mistä löydän hänet, jos olen tosissani. Hän oli oikeassa.
Jos olen tosissani. Hankkia perhe jonka koti olisi täällä. Luopua omasta kielestään, kulttuuristaan ja mahdollisesti tilaisuudesta asettua takaisin kotimaahansa. Ehkä jopa jälkikasvua, jonka kanssa ei kenties koskaan jakaisi niitä arkkikokemuksia ja arkikokemuksia joita samassa kulttuurissa kasvaneet jakavat. Mitä nämä merkitsevät vai merkitsevätkö ne mitään?
Päätin olla ajattelematta asiaa sen pidempään. Jää nähtäväksi onko karma suosiollinen. Minulla ei ole rehellisyyden nimissä pienintäkään hajua siitä mitä olen tekemässä. Vai onko tämä jo nyt jonkinlaista nostalgiaa -- tai ehkä yritys tehdä tiliä menneisyyden virheiden kanssa?
Ohjelman 2. osa koostuu päätöksestä jäädäkö ja palatako kotiin. Efektiivisesti myös valintaa akateemisen ja teollisen maailman välillä. Valinnalla ei silti ole suuremmin tekemistä uran kanssa ja aika helvetin paljon tekemistä siviilielämän kanssa.
Aikuisten oikeasti luulen, että jälleen kerran eräs projekti on ohitse ja tälläkin kertaa valinnan teki joku muu. Kun ensin valitsin riittävän kauan olla valitsematta. Ehkä juuri tämän takia olo on niin leppoisa: tiedän jo etukäteen miten Ohjelma tulee päättymään.
Mutta kuinka helvetissä voi hylätä Tytön joka vetää 15 leukaa?
Kaikesta huolimatta, olen tekemässä jälleen seuraavaa Ratkaisua, jonka seuraukset voivat kantaa vuosikymmenten päähän. Ja sitten kerron siitä potentiaalisesti kaikelle kansalle täällä. Onpahan vaihtoehto baarissa tilittämiselle.
Se, ettei halua sitoutua yhtään mihinkään on oikeasti velliperseisyyttä eikä mitään itsenäisyyttä. Se, että haluaa pitää kaikki vaihtoehdot avoinna tarkoittaa oikeasti sitä ettei uskalla tehdä valintoja ja ottaa vastuuta tehdyistä valinnoista. Kakkua ei voi yhtä aikaa syödä ja säästää ja sitä rataa.
Hän sanoi että tiedän mistä löydän hänet, jos olen tosissani. Hän oli oikeassa.
Jos olen tosissani. Hankkia perhe jonka koti olisi täällä. Luopua omasta kielestään, kulttuuristaan ja mahdollisesti tilaisuudesta asettua takaisin kotimaahansa. Ehkä jopa jälkikasvua, jonka kanssa ei kenties koskaan jakaisi niitä arkkikokemuksia ja arkikokemuksia joita samassa kulttuurissa kasvaneet jakavat. Mitä nämä merkitsevät vai merkitsevätkö ne mitään?
Päätin olla ajattelematta asiaa sen pidempään. Jää nähtäväksi onko karma suosiollinen. Minulla ei ole rehellisyyden nimissä pienintäkään hajua siitä mitä olen tekemässä. Vai onko tämä jo nyt jonkinlaista nostalgiaa -- tai ehkä yritys tehdä tiliä menneisyyden virheiden kanssa?
Ohjelman 2. osa koostuu päätöksestä jäädäkö ja palatako kotiin. Efektiivisesti myös valintaa akateemisen ja teollisen maailman välillä. Valinnalla ei silti ole suuremmin tekemistä uran kanssa ja aika helvetin paljon tekemistä siviilielämän kanssa.
Aikuisten oikeasti luulen, että jälleen kerran eräs projekti on ohitse ja tälläkin kertaa valinnan teki joku muu. Kun ensin valitsin riittävän kauan olla valitsematta. Ehkä juuri tämän takia olo on niin leppoisa: tiedän jo etukäteen miten Ohjelma tulee päättymään.
Mutta kuinka helvetissä voi hylätä Tytön joka vetää 15 leukaa?
Kaikesta huolimatta, olen tekemässä jälleen seuraavaa Ratkaisua, jonka seuraukset voivat kantaa vuosikymmenten päähän. Ja sitten kerron siitä potentiaalisesti kaikelle kansalle täällä. Onpahan vaihtoehto baarissa tilittämiselle.
posted by erityistutkija at 11:06 ip.
5 Comments:
Jokainen luo itse itselleen ja lapsilleen ne yhteiset kokemukset joita lapset sitten vanhana muistelevat. Tärkeintä on kuitenkin se, että on paikalla, ei se missä se paikka on.
Kielestä ei tarvitse luopua, eikä pidäkään jos sitä jälkikasvua siunaantuu. Työtä se vaatii, niin kieli kuin jälkikasvukin, mutta ei mitään yliluonnollisia voimia.
Ja vanha sanontahan on, että kotini on siellä minne jätän veroilmoitukseni. Jos sen välttämättä joskus tulevaisuudessa haluaa tehdä Suomeen, niin sellainenkin mahdollisuus varmasti on olemassa, oli se sitten akateeminen tai teollinen. Pätkätöitä nykyään, kaikki.
Naisen takiahan mies matkustaa vaikka maapallon ympäri. Sen oikean takia jää sitten vaikka paikoilleen.
Ja loytyy Vancouverista meita (mukavia) suomalaisiakin jos tulee pakottava tarve puhua omalla kielella :) Taytyy myontaa etta Vancouver on ensimmainen kaupunki jossa olen kokenut olevani kotona niin nopeasti - taalla on hyva olla.
Samaa mielta - ei taalla asuminen todellakaan tarkoita kielestaan ja kulttuuristaan luopumista... Sehan on koko Vancouverin 'pointti', ja varmasti osasyy miksi tykkaat taalla asua. Kylla Suomeen paasee aina jos oikeasti alkaa ahdistamaan, mutta kylla sita varmaan ahdistaisi siellakin --- maa ei kuitenkaan ole se tarkein juttu...
Tiukkaa pohdintaa, mutta onpa pohdittaviin vaihtoehtoihin liittyvät valinnatkin aika suuria, ja eipä kait se emäntäkään ole sieltä turhimmasta päästä, jos kerran tämän suuruusluokan pohdintaa on tehtävä... ;)
Ehkä kannattaisi tässä vaiheessa muistaa ainakin se, että sekä Suomi että suomi eivät ole maana ja kielenä hetkeen katoamassa mihinkään. Jos tunnet, että tämä on ns. vakava suhde ja myös toinen osapuoli on riittävän vakavissaan asian suhteen, on vaikea uskoa, että eri äidinkielestä kannattaa tehdä sen suurempaa asiaa kuin se on.
Yritin itse tehdä ikäerosta taannoin sitä suuremman ongelman ja huomasin hetken kuluttua hakkaavani päätäni seinään vain siksi, että seinä on olemassa...
-J-
Kiitos itse kullekin itkumuurilla päivystävälle -- arvostan :)
Lähetä kommentti
<< Home