Vancouverissa patsaatkin ovat ystävällisempiä
Victorian UVicissä väitöstyönsä tehnyt professorini evästi minua ennen kaukomaille muuttoa siitä, kuinka vastaanottavainen Kanadan länsirannikko ja British Columbia ovat. Tämä havainto on osoittautunut harvinaisen todeksi.
Koostaan, sijainnistaan ja väestörakenteestaan huolimatta, tai ehkä juuri niiden takia, kahden ja puolen miljoonan ihmisen Vancouver ei koe olevansa erityinen suuren maailman metropoli. Kanadassa pullistelusta pitää joka tapauksessa huolen Toronto, jonka perässä uhittelee kanadanranskalainen Montréal ja sitten alemmuuskompleksista kärsivä Calgary. Tuntuisi siltä, että koska suurin osa ihmisistä on kotoisin jostain muualta, kaikki mielletään oletusarvoisesti vancouverilaisiksi. En osaa tarkaan sanoa mistä tämä, sanoisinko terve itsetunto johtuu, mutta täällä ei tunnu olevan tarvetta jakaa ihmisiä myyttisiin tsadilaisiin ja maalaisiin, toisin kuin jossain Helsingin kaltaisessa sykkivässä eurooppalaisessa metropolissa, suurkaupungissa joka ei nuku koskaan.
Paljon johtunee Vancouverin demografiasta. Wikipedian mukaan ennen 80-lukua suurin osa maahanmuuttajista olivat eurooppalaista alkuperää: "tärkeitä kansallisuuksia ovat hollantilaiset, ranskalaiset, norjalaiset, ruotsalaiset, tanskalaiset, suomalaiset, italialaiset, kroaatit, unkarilaiset, kreikkalaiset, romanialaiset, venäläiset, serbit ja puolalaiset." Oikeastaan kaikkien noiden kansallisuuksien edustajiin (no, paitsi suomalaisiin ja tanskalaisiin) tulee törmättyä säännöllisin väliajoin. Eurooppalaisista maahanmuuttajista näkyvin ryhmä tuntuvat olevan venäläiset, jotka näkyvät ja kuuluvat kauas. Vancouverissa he eivät käyttäytymiseltään aivan vastaa hataria muistikuvani vaikkapa Pietarista. Pikemminkin tuntuu, että nuoret venäläisnaiset ovat lähimpänä ns. suomalaista pissistä mitä tällä kaupungilla on tarjota (paitsi että ne eivät ole yleensä humalassa ja ne käyttävät aivan julmetusti enemmän rahaa).
Väestöstä joka tapauksessa noin 46% koostuu maahanmuuttajista, joista valtaosa on "näkyvästi etnisiä" ja kotoisin Aasiasta (ts. Hong Kongista ja Kiinasta). Oma kokemukseni ei anna tasapainoista kuvaa kaupungista, sillä maleksin suurimmaksi osaksi kampuksella jonka kymmenet tuhannet opiskelijat oletusarvoisesti tulevat jostain muualta kuin Vancouverista. Yksi osoitus vääristyneistä mielikuvistani on se, että yllätyin huomatessani kuinka vähän prosentuaalisesti asukkaista on iranilaisia, korealaisia ja japanilaisia. He tuntuvat olevan täysin yliedustettuina UBC:n kampuksella. Samalla vaikkapa afrikkalaisperäisiä asukkaita, joita on prosentuaalisesti iranilaisia enemmän, ei yliopiston kampukselta juuri pysty bongaamaan. Ylipäätään kontrasti on melkoinen verrattuna rajan eteläpuoleen, jonka ylittäessä tilanne muuttuu huomattavasti.
Yksi kiinnostava yksityiskohta on muuten se, että väestöstä peräti 42% ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Sitä sopii miettiä.
Sivuhuomio 1: Tuli mieleeni (johtuen ehkä blogien lukemisen aivoja mädättävästä vaikutuksesta) että termilla "maahanmuuttaja" tuntuu olevan erilainen oletusarvoinen merkitys täällä kuin mitä Suomessa tai suomalaisessa keskustelussa tavataan ymmärtää. Muukalaisvihamielisessä Kanadassa maahanmuuttajilta vaaditaan koulutusta ja työkokemusta joiden perusteella olettaa että he voivat työskentelemällä elättää itsensä ja perheensä, tai sitten ns. entrepreneur-luokassa tulijoilta riittävästi varallisuutta ja yrityksen perustamista. Suomessa ensimmäinen mielleyhtymä liittyy yhteiskuntaan integroituviin huippuosaajiin, joiden kohdalla ei sorruta vastaavanlaiseen ahdistavaan menettelyyn. Mielleyhtymän kummallisuutta alleviivaa sekin seikka, että kaikki kontaktini esim. Nokian Tutkimuskeskuksesta ovat ulkomaalaisia, mutta en koskaan assosioinut heitä maahanmuuttajiksi.
Sivuhuomio 2: Täällä voisi helposti alkaa uskomaan että todellisuus on sosiaalisesti konstruoitunut: eri eurooppalaisten kansojen edustajat nimittäin tunnistaa hämmästyttävän usein vartalon ja kasvonpiirteistä jo ennen kuin he avaavat suunsa. Hollantilaiset ovat sosiaalisesti konstruoituneet eri näköisiksi kuin vaikkapa unkarilaiset, joiden ulkonäkö puolestaan sosiaalisesti konstruoituu aivan erilaiseksi kuin venäläisten. Mutta koska satun tuntemaan parikin henkilöä joiden kohdalla tämä ei pidä paikkansa, tunnustan ettei ihmisen ulkonäöstä voi päätellä kerrassaan yhtään mitään.
Koostaan, sijainnistaan ja väestörakenteestaan huolimatta, tai ehkä juuri niiden takia, kahden ja puolen miljoonan ihmisen Vancouver ei koe olevansa erityinen suuren maailman metropoli. Kanadassa pullistelusta pitää joka tapauksessa huolen Toronto, jonka perässä uhittelee kanadanranskalainen Montréal ja sitten alemmuuskompleksista kärsivä Calgary. Tuntuisi siltä, että koska suurin osa ihmisistä on kotoisin jostain muualta, kaikki mielletään oletusarvoisesti vancouverilaisiksi. En osaa tarkaan sanoa mistä tämä, sanoisinko terve itsetunto johtuu, mutta täällä ei tunnu olevan tarvetta jakaa ihmisiä myyttisiin tsadilaisiin ja maalaisiin, toisin kuin jossain Helsingin kaltaisessa sykkivässä eurooppalaisessa metropolissa, suurkaupungissa joka ei nuku koskaan.
Paljon johtunee Vancouverin demografiasta. Wikipedian mukaan ennen 80-lukua suurin osa maahanmuuttajista olivat eurooppalaista alkuperää: "tärkeitä kansallisuuksia ovat hollantilaiset, ranskalaiset, norjalaiset, ruotsalaiset, tanskalaiset, suomalaiset, italialaiset, kroaatit, unkarilaiset, kreikkalaiset, romanialaiset, venäläiset, serbit ja puolalaiset." Oikeastaan kaikkien noiden kansallisuuksien edustajiin (no, paitsi suomalaisiin ja tanskalaisiin) tulee törmättyä säännöllisin väliajoin. Eurooppalaisista maahanmuuttajista näkyvin ryhmä tuntuvat olevan venäläiset, jotka näkyvät ja kuuluvat kauas. Vancouverissa he eivät käyttäytymiseltään aivan vastaa hataria muistikuvani vaikkapa Pietarista. Pikemminkin tuntuu, että nuoret venäläisnaiset ovat lähimpänä ns. suomalaista pissistä mitä tällä kaupungilla on tarjota (paitsi että ne eivät ole yleensä humalassa ja ne käyttävät aivan julmetusti enemmän rahaa).
Väestöstä joka tapauksessa noin 46% koostuu maahanmuuttajista, joista valtaosa on "näkyvästi etnisiä" ja kotoisin Aasiasta (ts. Hong Kongista ja Kiinasta). Oma kokemukseni ei anna tasapainoista kuvaa kaupungista, sillä maleksin suurimmaksi osaksi kampuksella jonka kymmenet tuhannet opiskelijat oletusarvoisesti tulevat jostain muualta kuin Vancouverista. Yksi osoitus vääristyneistä mielikuvistani on se, että yllätyin huomatessani kuinka vähän prosentuaalisesti asukkaista on iranilaisia, korealaisia ja japanilaisia. He tuntuvat olevan täysin yliedustettuina UBC:n kampuksella. Samalla vaikkapa afrikkalaisperäisiä asukkaita, joita on prosentuaalisesti iranilaisia enemmän, ei yliopiston kampukselta juuri pysty bongaamaan. Ylipäätään kontrasti on melkoinen verrattuna rajan eteläpuoleen, jonka ylittäessä tilanne muuttuu huomattavasti.
Yksi kiinnostava yksityiskohta on muuten se, että väestöstä peräti 42% ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Sitä sopii miettiä.
Sivuhuomio 1: Tuli mieleeni (johtuen ehkä blogien lukemisen aivoja mädättävästä vaikutuksesta) että termilla "maahanmuuttaja" tuntuu olevan erilainen oletusarvoinen merkitys täällä kuin mitä Suomessa tai suomalaisessa keskustelussa tavataan ymmärtää. Muukalaisvihamielisessä Kanadassa maahanmuuttajilta vaaditaan koulutusta ja työkokemusta joiden perusteella olettaa että he voivat työskentelemällä elättää itsensä ja perheensä, tai sitten ns. entrepreneur-luokassa tulijoilta riittävästi varallisuutta ja yrityksen perustamista. Suomessa ensimmäinen mielleyhtymä liittyy yhteiskuntaan integroituviin huippuosaajiin, joiden kohdalla ei sorruta vastaavanlaiseen ahdistavaan menettelyyn. Mielleyhtymän kummallisuutta alleviivaa sekin seikka, että kaikki kontaktini esim. Nokian Tutkimuskeskuksesta ovat ulkomaalaisia, mutta en koskaan assosioinut heitä maahanmuuttajiksi.
Sivuhuomio 2: Täällä voisi helposti alkaa uskomaan että todellisuus on sosiaalisesti konstruoitunut: eri eurooppalaisten kansojen edustajat nimittäin tunnistaa hämmästyttävän usein vartalon ja kasvonpiirteistä jo ennen kuin he avaavat suunsa. Hollantilaiset ovat sosiaalisesti konstruoituneet eri näköisiksi kuin vaikkapa unkarilaiset, joiden ulkonäkö puolestaan sosiaalisesti konstruoituu aivan erilaiseksi kuin venäläisten. Mutta koska satun tuntemaan parikin henkilöä joiden kohdalla tämä ei pidä paikkansa, tunnustan ettei ihmisen ulkonäöstä voi päätellä kerrassaan yhtään mitään.
posted by erityistutkija at 11:04 ip.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home