Bonnie

Puhelin soi maanantai-aamuna kello 8.45. Havahdun ja vastaan puoliunessa miettimättä lainkaan sitä, ettei tähän luuriin yleensä kukaan soita. Ei ainakaan tähän aikaan aamusta. Suuni tuntui varsinaiselta hedelmälliseltä puolikuulta eiliseen yöhön jatkuneeseen guatemalalaisen herrasmiehen poispotkijaisten jäljiltä. Sorruin myös ensimmäisiä kertoja sitten elokuun piikittämään nikotiinia nielurisoihin, josta tosin syytän belgialaista Anoukia joka löi käteeni rasiallisen mitä hienostuneimpia eli eurooppalaisia Tigra-savukkeita. Ääneni kuulosti kuin olisin kärsinyt maanantai-aamuna krapulasta, mikä vastasi juurikin rehellisesti asioiden laitaa, siis ei samaan tapaan kuin Baltian maat Viro, Latvia ja Liettua liittyivät vapaaehtoisesti Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoon muuttuen itsenäisemmiksi kuin ikinä.

Valehtelin olevani vilustunut kun en hätääni mitään parempaakaan keksinyt -- sitä kun on liikkeellä, kuten Kolibri raportoi. Tein puhelimessa kaikki virheet mitä tehdä voi ja taisin antaa vielä väärän sähköpostiosoitteenkin, kun luvattua valmistelevaa infopaketti ei laatikkooni vieläkään ole saapunut. Kuten kauan sitten jo raportoin, en kaikesta kielitaidostani huolimatta yksinkertaisesti osaa sanella puhelimessa siten että paikalliset saisivat mongerruksestani selvää.

Koko joulukuu olisi ollut aikaa tehdä taustatyötä, tutustua käyttäytymishaastatteluihin ja ennen kaikkea virkistää turhan ruosteista teknisen todellisuuden tuntemustani, mutta kun piti vaan istua ja puhallella haaroväliinsä. Nyt aikaa on puolitoista päivää. Lakineiti B. piti minulle kolmen vartin pituisen lenkin aikana koehaastattelun ja kävi selväksi, että valmiuteni vastata näihin kysymyksiin nopeasti, vakuuttavasti ja ennen kaikkea oikein osoittautui puhtaan aatteelliseksi.

Lakineiti antoi vielä erillisenä ohjeena tiedonjyväsen, jonka oikeellisuudesta en osaa mennä takuuseen: kanadalaisten haastattelijoiden keskittymiskyky riittää noin minuutin ajaksi kerrallaan, joten heitä tulee virkistää säännöllisin väliajoin ja mielellään viihdyttävällä tavalla. Hyvä esiintyjä kun saa tylsänkin materiaalin tuntumaan viihdyttävältä. Lupaan ja vannon ottavani positiivisen itsevarman asenteen ja hoidella homman pois päiväjärjestyksestä, vaikka oikeasti minua ei tietenkään kiinnosta mikään muu kuin se, milloin helvetissä viikset tulevat takaisin muotiin.

Sivumennen sanoen, pirullisia nuo tupakkakasvin lehdet. Reseptorit morjenstivat vanhaa kaveriansa pyridiinialkaloidia kuin Tampereen Liikennelaitoksen kuljettaja asiakkailleen vetäessään pysäkiltä ohi. Ymmärrän mitä se eläminen raittiina päivä kerrallaan tarkoittaa. Kun silloin kerran olin yli 400 päivää polttamatta, julisin että röyhyttely on hienointa mitä ihminen voi puuhastella. Täällä olin kuukausia polttamatta kunnes riettaat vieraat toivat tuulahduksen kotomaasta ja kiukuttelun jälkeen sorruin. Keskeytin huumehien käytön sitten taas kannustaakseni Véroa; tämä siirtyi ensin miedompiin, terveellisimpiin ja halvempiin kannabistuotteisiin ja lopulta teehen ennen tilapäistä lopettamistaan. Vaikkei späddy ole röyhynnytkään sen jälkeen niin joka saatanan päivä kuukaudesta toiseen se on mielessä kuin Matti Nykäsellä se toinen.

Kakistelin kamelia ulos keuhkoista koko juoksulenkin ajan ja närästää vieläkin niin ettei lukemaan pysty.