Sillä silmällä

Kävin tapaninpäivän alennusmyynneissä Ilmastotieteilijän kanssa ja ryysis oli hirmuinen: esimerkiksi kenkä- ja vaatekauppoihin oli pahimmillaan kymmenien metrien jonot ja ovilla vartijat jotka päästivät väkeä sisään sitä mukaan kun edelliset valuivat ulos. Ihmiset tappelivat boxing dayn hengessä nyrkit ojossa alennusräteistään.

Kävimme ainoastaan paikallisissa henkkamaukoissa joissa I. järjesti minut koppiin ja toimitti sinne erinäisiä rättejä jotka katsoi sopivan tyyliini. Hieman kuten nimimerkki Ritva aikoinaan Helsingissä -- on edelleen riemukasta muistella miltä näytti kun itseäni pidempi blondi komentaa ulos sovituskopista, käskee näyttämään takamustaan, ilmoittaa kovaan ääneen ei niitä housuja noin pidetä ja vetää farkut alas -- vahingossa niin alas että ahterini paljastuu tilannetta huvittuneena seuraaville kansanjoukoille. Shoppailua inhoavalle ihmiselle kärsimätön ja tehokas henkilökohtainen shoppausassistentti on kullan arvoinen apu -- joka tulee tosin melkoisen kalliiksi päivän päättyessä.

Itselläni oli vielä tietenkin hervoton kankkunen joulupäivälläisen jäljiltä josta en ole viitsinyt julkaista kirjoitusta. Joulun ohjelmanumeron varastivat paikalle kutsutut aivat hävyttömän übergayt aasialaiset homopojat jotka saivat Sillä silmällä -ohjelman viisikon näyttämään lähinnä vaniljasta pitäviltä perusheteroilta. Tajusin kuitenkin, että tietyistä ihmisryhmistä kirjoittaminen vaatii vain paljon enemmän tasapainoilua jollei halua leimaantua naziksi. Joka kerta kun olin painamassa publish-nappia alkoi hävettämään. Ja he olivat varsin riemukasta seuraa, nuo joulun hedelmäkakut ja ihmispiiraat.

Keskiviikkona vietin iltaa erään suurehkon ohjelmistoyrityksen parin tutkijan kanssa nauttimassa ravitsevaa keskiolutta Vancouverin parhaassa (ja tietääkseni ainoassa) belgialaisessa olutravintola Stella'ssa Commercial Drivella. Päivä oli kirkas ja viileä, ja hetken aikaa aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja heijastui lumipeitteisiltä vuorenhuipuilta ja mereltä muistuttaen siitä, miksi täällä on aina välillä niin hienoa asua. Siirtyminen paikasta toiseen kestää tolkuttoman pitkään. Matka kotoa valittuun baariin kesti lähes puolitoista tuntia. Kotona vajaan puolen tunnin työmatka linja-autossa tuntui kestävän ikuisuuden. Ehkä matka tuntuu täällä lyhyemmältä, koska bussi taittaa käytännössä samaa katua koko matkan: kampukselta 10. katua Kitsilanon rajalle ja sitten Broadwayta aina Commercialin asemalle saakka. Olut oli hyvää ja Davor ja Doug miellyttäviä herrasmiehiä.

Tarkoituksenani oli käyttää torstai vihdoin työntekoon, mutta harhauduin uudestaan downtowniin ja muutamiin kenkäliikkeisiin, ja vielä muutamiin, ja lopulta notkuin kuusi tuntia etsien kenkiä. Edelliset superstarini ostin Buenos Airesista pari vuotta sitten ja niiden pohjaan on tullut reikä. Vancouverin sademäärillä reikä kengän pohjassa ei tee kulkemisesta erityisen miellyttävää.

Ja sitten, tuntitolkulla kestäneen vaelluksen jälkeen löysin Underworldista aivan jumalattoman hienot (kuvassa näkyvät) Lakain kengät. Joista oli oikea koko loppu. Ja nyt kuolaan niiden perään kyynel silmässä ja yritin etsiä niitä veppikaupoista ja jopa eBaysta, ja juuri tuo värikombinaatio on loppuun myyty kaikkialla. En muista milloin olisin yht'äkkiä saanut päähäni kuolata jonkun tuotteen perään kuten nyt. Ahdistaa. Ja sitten siellä olisi ollut vielä eräät tolkuttoman hienot punaiset Vansit ja mietin vieläkin mennäkö huomenaamulla vielä kerran downtowniin ja ostaa ne pois. Kaikkialta muualta on koko 10US loppunut, mutta siellä oli vielä yhdet lipokkaat jäljellä.

Kuuden tunnin kiertämisen jälkeen olin tunne-elämältäni niin riutunut, että Pacific Boarderin neljätoistavuotias apupoika sai myytyä sedälle kahdet popot, Vansin SK8-HI classicit ja Graviksen Lowdownit. Puheet shoppailuinhostani ovat pelkkää selittelyä.