Vapaa agentti

Kulkulupani laitokselle umpeutui jo eilen iltapäivällä, kun yritin turhaan käydä kääntymässä ja viimeistelemässä erästä paperia. Työsopimukseni UBC:n kanssa loppunut ja työlupani Kanadassa vanhentunut. Tällä hetkellä erityistutkijalla (evp) on jälleen päällä ns. implied status Kanadassa: hain self-funded researcher-statusta CIC:lta ja niin kauan kuin käsittely on kesken, saan majailla laillisesti vaahteralehtimaassa. Kunhan en poistu täältä kesken kaiken. Tai poistuakin saa, mutta takaisin ei ole enää välttämättä tulemista.

Olen myös, ironista kyllä, virkavapaalla vahemman tutkijan virasta. Vaikka ei se mikään oikea virka ole. Edellisen kerran olin pysyvällä, toistaiseksi voimassaolevalla työsopimuksella aikuisten hommissa vuonna 1999. Yliopistolle palaamisen eräs nyanssi on jatketut pätkätyösopimukset, tai pikemminkin nimittämiskirjat, koska nimeäni en ole koskaan akateemiseen työsopimukseen rustannut. Itselläni on karkeasti arvioiden sellaiset tusinan verran laittomasti jatkettuja työsopimuksia. Edellinen loppui eilen. Seuraava loppuu helmikuun lopussa. Jos sopimusten väliin tulee päivän tauko, menetän reilun pelin hengessä seitsemän vuoden aikana keräämäni vanhemman työntekijän oikeudet lomineen. Seitsemän vuotta? Ei ihme että kyllästyttää.

Palkan maksu on niinikään loppunut niin Kanadasta kuin Suomestakin. Seuraavat kaksi kuukautta maksavat aika monta tuhatta paikallista rahayksikköä menetettyinä tuloina. Kunhan selviän tästä krapulasta, teen alta pois pari jäljelle jäänyttä työtehtävää ja tämän jälkeen alan turistiksi kotiprovinssissani. Nyt pitäisi enää päättää säästääkö fyrkkaa vai vuokratako auto ja lähteä kiertämään maailmaa.

Taidan kuitenkin odottaa vielä pari päivää, nimittäin tipuin tänään myös kanadalaisen terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolelle. Ja tästä päivästä lähtien viimeiset kuusitoista kuukautta voimassa ollut täysvakuutus Suomesta on myös umpeutunut. Yksi sairaalapäivä Vancouverissa maksaa keskimäärin $2500 joten odotan että paikallinen vakuutusyhtiö tekee päätöksensä ennen kuin lähden takaisin laudan päälle.

Mikäs tässä. Jos ei noita paria deadlinea olisi painamassa päälle, voisin vaikka alkaa pitämään sellaista blogia, mistä olen kuullut maailmalla puhuttavan.

Sitten vielä eräs harvoille ja valituille avautuva anekdootti. Vaikka en erityisemmin tuijota Sitemeterin tilastoja, huomasin että ensimmäinen vierailu tähän blogiin tänä armon vuonna 2007 tapahtui Åbo Akademin domainilta hakukoneosuman kautta ja hakukoneen oletuskielenä oli iiri. Tunnen kuin minua olisi virtuaalikahmaistu.