Perseestä tämäkin keikka

Olisi ollut viikkoja aikaa valmistautua, mutta ei, asiaa alettiin rakentamaan sellaisella periaatteella että jos huolivat tällaisenaan niin ego pullistuu kuin punainen aurinko ja jos taas eivät niin hyvä heille, osoittavat vaativansa edes jonkinlaista kiinnostusta asiaa kohtaan. Pieneksi hetkeksi tosin heräsi muisto siitä, millaista tämä touhu oli silloin kun se vielä oli kivaa, ja siten kävi mielessä että olisikohan sitä sittenkin pitänyt.

Jos olisi joskus sabotoimatta itseään ja asettaisi tavoitteita elämässä tässä, vaan itseään voi sabotoida niin ettei piruuttaankaan aseta mitään oikeasti ja muistaa julistaa ääni väristen kaiken olevan arvotonta. Olisi jäänyt käteen kohtuullisen monta julkaisua jos olisi päättänyt alkaa täysprofessoriksi hamassa tulevaisuudessa. Olisi homma kuinka sylettänyt, mutta ainakin tulisi tehtyä kun olisi ollut edes jokin syy. Ja sitä ottaisi tavoitteekseen rakentaa jotain vähän kaukaisempaa ja pysyvämpää, niin ehkä sitä sitten panostaisi eli siis sietäisi enemmän ja tekisi vähän enemmän kompromisseja, ja näin ainoaksi lohduksi ei jäisi parhaan panon titteliä ja etiopialaista miniatyyriveistosta.

Näin muuten tietotoimistossa ollaan sitä mieltä että ihminen on juuri sitä miltä se näyttää. Ammattilainen näyttää, kuulostaa ja käyttäytyy ammattilaisen tavoin, tietenkin ammattilaisuuden lajityypistä riippuen. Skeittikengät on kuitenkin syytä laskea business casual -lipun alle, mitään muutakaan ei ole tarjolla.

Huomenna lupaan olla pelkkää naminamia.