Seurapiirihai
Kun tieto erityistutkijan ahterin siirtymisestä takaisin pieneen pohjoiseen maahan saavutti useampia korvia, alkoi sosiaalinen mylly pyöriä. Nyt näyttäisi olevan luvassa useampia treffinkaltaisia tapahtumia hyvin ambiguooseissa merkeissä, kun useammat ihmiset haluavat palasensa. Luulen, että pieni osa markkina-arvostani johtuu siitä, että täällä omalla tavallaan konservatiivisessa provinssissa kaikki eurooppalainen on jotenkin epämääräisesti hienompaa ja hienostuneempaa, ja vaikka Suomesta ei tiedetä muuta kuin pari jääkiekon pelaajaa ja sanoja tasa-arvosta, se tuo silti jonkinlaista eksoottisuuslisää.
Sinänsä hienostuneisuus ei ole vieläkään manifestoitunut erityisenä sosiaalisena älykkyytenä tai hienotunteisuutena. Istuin guatemalalaisen tyttären huoneessa nauttimassa antimia valitun joukon kanssa, kun Uskis halusi kuulla minun ääntävän kaksi oppimaansa suomenkielistä sanaa peräkkäin, rakkain perse. Siitä innostuin kertomaan huvittavinta anekdoottia suomen kielen parista johon ehdin Collegessa törmätä. Kauan sitten takaisin Italiaan muuttanut Fiorella nimittäin osasi tasan kaksi sanaa suomeksi: makkaratehtaan mannekiini. Tunnistin jo ensimmäisellä lausumalla sanat mutta en yksinkertaisesti käsittänyt mitä ihmettä "makkaratehtaan mannekiini" tarkoitti -- kunnes hän kertoi kuulleensa suomalaiselta ystävältään sen merkitsevän huomattavan lihavaa ihmistä.
Hienotunteisuuteen ja sosiaaliseen älykkyyteen tuo tarina liittyy lähinnä siten, että sitä ei kannata kertoa suureen ääneen, kun vieressäni istuu Collegen lihavin naisihminen, henkilö joka on todella antanut itsensä mennä. Ja sitten tajusin, että myös tilaisuuden emäntä on melkoisen pyöreä, jos ehkä ainoa toistaiseksi törmäämääni esimerkki isosta kauniista tytöstä. Tajusin että nyt menee metsään ja rankasti mutta sanat vain valuivat suustani samalla kun sieluni jo itki tyrimisen määrää. Seurue hiljeni ja dialogi ei normalisoitunut ainakaan seuraavaan viiteen minuuttiin. Mumelsin jotain epämääräistä jostain kasvot punaisena enkä uskaltanut ottaa enää katsekontaktia kehenkään.
Ainoa tapa paikata virhe oli siirtyä seurueen kanssa katsomaan uusinta CSI-versiota, Naval CSI:tä, ja tuijottaa päähenkilöiden romanssia sellaiset kolme varttia ennen episodin loppua. Näytti siltä että minulle annettiin anteeksi illan päätteeksi.
Sinänsä hienostuneisuus ei ole vieläkään manifestoitunut erityisenä sosiaalisena älykkyytenä tai hienotunteisuutena. Istuin guatemalalaisen tyttären huoneessa nauttimassa antimia valitun joukon kanssa, kun Uskis halusi kuulla minun ääntävän kaksi oppimaansa suomenkielistä sanaa peräkkäin, rakkain perse. Siitä innostuin kertomaan huvittavinta anekdoottia suomen kielen parista johon ehdin Collegessa törmätä. Kauan sitten takaisin Italiaan muuttanut Fiorella nimittäin osasi tasan kaksi sanaa suomeksi: makkaratehtaan mannekiini. Tunnistin jo ensimmäisellä lausumalla sanat mutta en yksinkertaisesti käsittänyt mitä ihmettä "makkaratehtaan mannekiini" tarkoitti -- kunnes hän kertoi kuulleensa suomalaiselta ystävältään sen merkitsevän huomattavan lihavaa ihmistä.
Hienotunteisuuteen ja sosiaaliseen älykkyyteen tuo tarina liittyy lähinnä siten, että sitä ei kannata kertoa suureen ääneen, kun vieressäni istuu Collegen lihavin naisihminen, henkilö joka on todella antanut itsensä mennä. Ja sitten tajusin, että myös tilaisuuden emäntä on melkoisen pyöreä, jos ehkä ainoa toistaiseksi törmäämääni esimerkki isosta kauniista tytöstä. Tajusin että nyt menee metsään ja rankasti mutta sanat vain valuivat suustani samalla kun sieluni jo itki tyrimisen määrää. Seurue hiljeni ja dialogi ei normalisoitunut ainakaan seuraavaan viiteen minuuttiin. Mumelsin jotain epämääräistä jostain kasvot punaisena enkä uskaltanut ottaa enää katsekontaktia kehenkään.
Ainoa tapa paikata virhe oli siirtyä seurueen kanssa katsomaan uusinta CSI-versiota, Naval CSI:tä, ja tuijottaa päähenkilöiden romanssia sellaiset kolme varttia ennen episodin loppua. Näytti siltä että minulle annettiin anteeksi illan päätteeksi.
posted by erityistutkija at 11:59 ip.
3 Comments:
En ole tietty lukenut The Blogia vähään aikaan, ja ennen kuin luen loppuun missaamani kuusi kirjoitusta, on aivan pakko käydä toivottamassa myös omasta puolestani herra hai takaisin arktisille leveysasteille. Toivottavasti reissu on ollut tekemisen, siis ihan kaiken tekemisen, väärti? :)
-J-
Tämä on ollut tähänastisen elämäni asiallisin keikka, ilman pienintäkään kilpailua. Harmittaa lähteä, mutta toisaalta, kaiken hyvän on loputtava aikanaan. Tiedän että tulen tilittämään kotimaan kamaralla kerran jos toisenkin ennen kuin kolikon toinen puoli alkaa erottumaan.
Tuli muuten mieleeni, että kaiken (täysin ansaitun) vittuilun jälkeen, kun raahaan tiukat miesjuoksusukkahousuni Suomeen, me olemme nyt sielun veljiä. Ainoa kysymys kuuluu, onnistuuko sisäinen Vancouverin palanen sinnittelemään hengissä Tampereella vai ei.
Tuli muuten mieleeni, että sinun ja E:n olisi kannattanut aivan ehdottomasti vierailla tässä kaupungissa. Sen maine maailman parhaana aktiivista elämäntapaa promoavana kaupunkina ei nimittäin ole tuulesta temmattu. Kerrankin sinäkään et näyttäisi kuin olisit polttareihin lähdössä. Olen toki kertonut täälläkin tarinaa spinning-haalareista, viimeksi eilen. :)
Jos näin on asioiden laita, sun pitää lähteä siinä tapauksessa kaatuilemaan joku kerta meidän kanssa näihin kotoisiin lähirinteisiin, kunhan saadaan vaan ensin uusi RAV4:n perseen alle.
Ja tottahan toki näytän edelleen kuin olisin lähdössä polttareihin, onhan mulla tietty uudet ja vimpanpäälle lasketteluvarusteet hankittuna. Kuinkas muuten. ;)
Lähetä kommentti
<< Home