Täältä tähän

Venytin valintaani viikonlopun ylitse. Vancouver näytti parhaat puolensa, luonnollisesti. Lauantaina aurinko jälleen paiston alkavaan kevään merkiksi kirkkaalta taivaalta. Menimme brunssille Kitsiin, kävelimme pitkin merenrantaa Granville Islandille ja ihmettelimme vastaan tulleita hölkkääjiä. Illemmalla menin postdoc-ryhmäni kanssa katselemaan teatteria ja purkamaan taidekokemusta keskioluen voimalla. Sunnuntaina suuntasimme puolestaan koko päiväksi Cypressille laskettelemaan. Koko kaupunki oli sitkeän pilvimassan verhoama mutta ylhäällä vuorilla aurinko paistoi ja lämpöä oli parhaimmillaan +15 astetta. Unohdin hanskat kotiin, toinen piilolinssini irtosi ensimmäisen laskun aikana ja konttasin puolisokeana jäisiin kumpareisiin siten että iPodini ja kuulokkeeni hajosivat. Lihakset olivat vielä hellänä parin päivän takaisin Valkun kunniaksi pidetyn reenin jäljiltä. Tekniikkani oli sekaisin. Tajusin että mad skillsini eivät ole aivan halutulla tasolla.

Niinpä päätin aamulla pitää valitsemani asemat ja eksplisiittisesti hylätä Firman työtarjouksen. Mietin pitkään ja hartaasti miltä elämäni täällä näyttäisi Collegen jälkeen, tehdessäni täyttä työpäivää toimenkuvan kanssa joka olisi yksinkertaisesti askel sivuun, ei asken eteenpäin. Positio olisi voinut tarjota tulevaisuudessa hyvätkin mahdollisuudet paletin laajentamiseen, mutta en vain yksinkertaisesti ollut valmis ottamaan vastaan nine-to-five-työtä, huolimatta menetystä vapaa-ajasta tarjotusta korvauksesta. Tai kuten eräs kolleegani totesi etänä:

Personally I think you can find a much better job than this ... unless you really want to stay in Vancouver and this is your only chance (or the salary is very good).

Niinpä soitin professorilleni Suomen aikaa kello yhdeksän maanantai-illalla ilmoittaakseni päätöksestä. Professori (ja kolme muuta professoriani) istuivat Plevnassa nautiskelemassa keskiolutta. Soitin sen jälkeen iljettävälle velipojalle, joka istui Oluthuoneella (ja tunnistin taustalta kuulunutta örinää). Sotin sen jälkeen isäukolle, joka raappasi auton tuulilasia ja käski soittamaan uudestaan koska ulkona oli niin pirun kylmä.

Juostessani Belindan ja Mattin kanssa auringonpaisteessa ja alkavan kevään tuoksua hengittäessä kävi mielessäni, että valitsemani elämäntapa täällä ja Suomessa ovat hivenen ristiriidassa. Toisaalta, Ilmastotieteilijän sanoin, juon joka tapauksessa paljon ja olen ärsyttävä. Olen jo aloittanut juopottelun ja kessuttelun uudestaan, jottei kontrasti kävisi liian suureksi. Tervemenoa siis takaisin.

Luvassa pikapuoliin.