Työmarkkina-arvon konkreettinen arvo
HR-robotti tarjosi minulle tiistaina alustavan haarukan johon palkkani piti osua, ja jonka päälle tulisivat keskimäärin 12% bonukset. Tarjous olisi merkinnyt parhaimmillaan lähes $90.000 CAD:in alkupalkkaa, mikä olisi tehnyt sen hylkäämisestä aika hankalaa.
En tiedä tekeekö tämä asioista helpompia, mutta nyt saatuani lopullisen työtarjouspaketin osinkoineen, terveydenhuoltosopimuksineen ja eläkeohjelmineen, varsinaista palkkaa oli tarkistettu $5000 CAD alaspäin haarukan alarajasta. Onhan se edelleen kehnohkoon yliopistopalkkaan nähden sellaiset 35..40% korkeampi, eli palkankorotuksena ihan jees. Silti verojen (jotka muuten osuvat huomattavan lähelle suomalaisia veroja -- ei ihme että jenkit jaksavat parkua Kanadan kalleudesta) jälkeen käteen kuussa jäävä lisä ei ole enää niin merkittävä (edes suomalaiseen teollisuuteen nähden) että tänne kannattaisi palkan takia jäädä. En tiedä riittääkö kompensaatio vuosiloman puolittumisesta ja työskentelyvapauden menettämisestä. Nyt mietintä perustuu muihin asioihin: kuinka arvokkaana pidän mahdollisuutena asettua "maailman paraaseen kaupunkiin asua", ympäristöä, työpaikan tarjoamia haasteita ja kehittymismahdollisuuksia. Ja etenkin sitä, kuinka paljon takaisin Suomeen palaaminen sylettää. Perkele.
Uskallan tässä lainata ruotsalaisia sosialidemokraatteja työkseen riistävää Jalkasta (poistan lainauksen pyynnöstä):
Ja toisena tekijänä sitten Jalkasen suhteellisen kohdalleen osunut arvio muista markkinoista:
En tiedä tekeekö tämä asioista helpompia, mutta nyt saatuani lopullisen työtarjouspaketin osinkoineen, terveydenhuoltosopimuksineen ja eläkeohjelmineen, varsinaista palkkaa oli tarkistettu $5000 CAD alaspäin haarukan alarajasta. Onhan se edelleen kehnohkoon yliopistopalkkaan nähden sellaiset 35..40% korkeampi, eli palkankorotuksena ihan jees. Silti verojen (jotka muuten osuvat huomattavan lähelle suomalaisia veroja -- ei ihme että jenkit jaksavat parkua Kanadan kalleudesta) jälkeen käteen kuussa jäävä lisä ei ole enää niin merkittävä (edes suomalaiseen teollisuuteen nähden) että tänne kannattaisi palkan takia jäädä. En tiedä riittääkö kompensaatio vuosiloman puolittumisesta ja työskentelyvapauden menettämisestä. Nyt mietintä perustuu muihin asioihin: kuinka arvokkaana pidän mahdollisuutena asettua "maailman paraaseen kaupunkiin asua", ympäristöä, työpaikan tarjoamia haasteita ja kehittymismahdollisuuksia. Ja etenkin sitä, kuinka paljon takaisin Suomeen palaaminen sylettää. Perkele.
Uskallan tässä lainata ruotsalaisia sosialidemokraatteja työkseen riistävää Jalkasta (poistan lainauksen pyynnöstä):
Suomeen muuttoa en voi kyllä kenellekään suositella, mikäli on täältä kerran onnistunut pois pääsemään. Suomessa on kyllä sitten mukava aina käydä kääntymässä kesällä pari viikkoa, minkä jälkeen alkaakin äkkiä tehdä jo mieli vaihtaa taas maisemaa.No, nyt olisi taas yksi optio hankittu. Tähänkään mennessä optioiden ottaminen ei ole ollut niinkään se juttu, vaan vain niiden hankkiminen. Tämä on pätenyt suurin piirtein kaikille elämän osa-alueille. Ikävä kyllä, optioilla on tapana happamoitua ajan kuluessa.
Tiedän muuten melkoisen määrän tyyppejä, jotka ovat muuttaneet ulkomaille töihin. Kaikki, aivan kaikki, ovat ns. expatteja, eli yrityksen sisäisellä siirrolla yrityksen järjestämään työpaikkaan siirtyneitä. Sellaisia kavereita, jotka ovat menneet ulkomaille ja itse järkänneet sieltä koulutusta vastaavan työpaikan (akateemisia vaihtosyöttiläspaikkoja ei lasketa) en tiedä yhtään. Mikäli tässä onnistut niin ammatillisen itsetunnon olisi syytä kyllä jopa vahvistua.
Ja toisena tekijänä sitten Jalkasen suhteellisen kohdalleen osunut arvio muista markkinoista:
[...] mutta taitaa olla niin, että markkinat ovat siellä laajemmat ja ennenkaikkea laadukkaammat, jolloin "samalla rahalla" on sitten parempi ostovoima saantipuolella. Voi olla, että päälle tulee vielä valuuttakurssietu sekä onnistumispääomalle kertyvä korko.Totta tämäkin.
posted by erityistutkija at 10:08 ip.
4 Comments:
Muutama vuosi tuli siellä maailman parhaassa paikassa asuttua ja takaisin Suomeen tuli palattua about vuosi sitten.
Omassa tapauksessa vaihtari Pohjois-Amerikan hunajapurkeilta tänne pimeähköön myrtsinaamamaahan on mennyt yllättävänkin kivuttomasti. Syynä lähinnä se että tuli vaihdettua kotipaikkaa erään sisämaan huvipuiston piikikkään tornin varjosta 170km etelään.
Eurooppa on nasta mesta ja etäisyydet pieniä. Siellä fidutti se että kaikkialle piti lentää ja samansukuista kulttuuria tunki päälle muutaman tuhannen kilometrin säteellä. Quebec sentään sinnittelee erinlaisuudellaan.
Mutta jokainen taaplaa tyylillään! Tiedän toisia jotka ovat valinneet lumirinteet, vuoret ja ympärivuotisen varvastossujen käytön (tosin jälkimmäinen taitaa vaatia suorempaa selkäränkaa tänä talvena).
Olen kyllä ajattelija Jalkasen kanssa samoilla linjoilla; Suomi on erittäin mukava maa kun sitä saa kokea pari viikkoa kesässä.
Muuten ei juuri ikävä ole, varsinkin kun miettii asiaa työelämän kannalta. Ei ole kovinkaan yllättävää, että mielenkiintoisia töitä löytyy enemmän Suomen ulko- kuin sisäpuolelta.
Vaikka expatteja tosin on valtaosa niin toki itse duuninsa etsineitäkin joukkoon mahtuu; itsekin moisen teon olen onnistunut suorittamaan jo kolmesti. Ei siitä tosin ole itsetunto juurikaan kohentunut, ainoa ero kun taitaa olla se, että niillä expateilla on paremmat palkat.
anonyymi: Varvastossuja en ole vieläkään hankkinut, mutta Lululemonin housut löytyvät kaapista. Vaikka yhtenäiskulttuuri ei täällä vajaan viidenkymmenen kansallisuuden asuinkommuunissa ole muodostunut varsinaiseksi rasitteeksi, kieltämättä ero Eurooppaan on melkoinen. Kun edellisestä visiitistä on kulunut toista vuotta, ehkä olen jo tottunut siihen että kaikesta on hiottu kulmat pyöreiksi ja vedetty sordiino päälle.
Kummasti muuten sitä populaa valuu rieväkylästä tsadiin, vaikka edellisen piti olla suurin muuttovoittokaupunki. Kuten samaisen loikan tehnyt nimimerkki leikkitutkija aikoinaan totesi, tsadissa tuntuu välillä kuin ulkomailla olisi, kunnes joku spurgu vääntää kulman takaa ja ryynää kengille. Sehän tässä pelottaa että kun ahteri palaa Suomeen helmikuussa, jos työsoppari on taskussa niin takaisn palaaminen tulee olemaan yhtä itkua ja vaikerrusta.
Eurooppa on nasta mesta ja Quebec samoin. Jälkimmäinen pitää Kanadan sopivasti varpaillaan. Ja minä kun olen varvasmiehiä näin muutenkin.
/mek: Arvelin että expateilla olisi paremmat palkat jos ne komennetaan Bangkokiin, mutta onko niillä paremmat palkat myös Japaniin komennettuina?
Nyt on sellainen tunne että jos palaisin Suomeen, yrittäisin vehkeillä itselleni ylpeän persjalkaisen ugrin vaimokkeeksi ja tämän jälkeen harkitsisin uudemman kerran ahterin raahaamista ulkomaille.
Kyllä se yleensä menee niin, että expat paikassa kuin paikassa tekee enemmän hynää tai saa ainakin paremman paketin kuin paikalta värvätty. Mukaan kun tuupataan yleensä kämpän vuokraa, lasten kouluja yms. sälää. Saattaa tietenkin olla, että ne (me?) kaikki ollaan niitä erityisyksilöitä ja se on siis oikeutettua.
Lähetä kommentti
<< Home