Raportti
Sähköposteista kopioitua:
Minulla on tosiaan yksi virallinen työtarjous Vancouverista johon pitäisi vastata viimeistään tänä perjantaina. Sitten saman firman sisällä on vielä pari haastattelua (numero 7 ja 8) näiden tutkimusryhmän puolelta, ihan vain saadakseni vähän tuntumaa vaihtoehtoihin. Olen tässä ehättänyt kehittämään klassillisilla menetelmillä väärän dikotomian jonka mukaan valintani on vain ja ainoastaan em. duunin ja yliopiston välillä. Oikeastihan asia ei tietenkään näin ole. Täällä tarjottu duuni on ihan ok, joskaan ei erityisesti tutkimuspainotteinen tai muutenkaan mikään uraohjusvaihtoehto, mutta sinänsä ihan haasteellinen ja siedettävällä korvauksella varustettu (~35..40% palkankorotus nykyiseen kuitenkin -- mikä ei tietenkään pärjää kavereilleni, mutta se on taas voi voi).Totta turisen.
Päätös riippuu siis melkein puhtaasti siitä, haluanko käyttää mahdollisuuteni jäädä Vancouveriin vai en. Yritän tässä dekonstruoida kaikkia niitä syitä mitkä mielestäni nopeasti ajatellen puoltavat tänne jäämistä ja keksiä, kuinka moni niistä oikeasti johtuu kaupungista itsestään, ja kuinka moni vain ja ainoastaan siitä että puolivaloilla ajellun postdocini aikana pääkoppani on sentään vähän selvinnyt ja minulla on ollut pääsääntöisesti aivan helvetin mukavaa täällä sandaalien ja joogahousujen kaupungissa. Tuossa juuri huomasin kirjoittaneeni pelkästään tänään (kynällä!) sellaiset 15 sivua mokellusta jossa yritän tehdä tolkkua asioista.
Tuntuu, että Suomeen palaamisessa lähinnä pelottaa paluu takaisin puolentoista vuoden takaiseen tilanteeseen, hienon aktiivisen elämäntavan (siis mähän juoksen miessukkahousut jalassa vajaat kymmenen kilometriä kauppaan ostamaan luomuruokaa) menettämistä ja yleistä yrmyilyä. Jotenkin tuntuu siltä, että täällä olemisen jonkinlainen jatkuva väliaikaisuus rauhoittaa mieltä, ja ennennäkemätön menestys siviilielämässä ja tyttärien keskuudessa (vaikka Veróniquen kanssa asiat menivät miettisiksi) imartelee, ja sitten vielä tuntuu että olen jotenkin parempaa kansanosaa kun asun oikein ulkomailla ja kaikkea. Yritän tässä kaivautua vähän syvemmälle ja miettiä mistä tässä on oikeasti kysymys.
Tuossa kuului pienimuotoisia huhuja myös kiinnostuksesta Helsingin suunnalta. Siis työpaikan suhteen. Siinä sitä tietenkin olisi taas yksi mahdollisuus koplata asioita, vaikka ahdistaa se ajatus Helsingistäkin.
Tälle vuodatukselle ei tule loppua.
posted by erityistutkija at 1:48 ap.
3 Comments:
Yritän tässä kaivautua vähän syvemmälle ja miettiä mistä tässä on oikeasti kysymys.
Turhaa hannaamista. Oikeasti (tm) pitää heittää kruunaa ja klaavaa ja ihan tosissaan. Sitten kun näin saatava vaihtoehto joko ilahduttaa tai harmittaa tajuaa yleensä mitä itse haluaa tehdä.
Itse en miettisi asiaa sekuntiakaan. Ajattele nyt tätä sosialidemokraattista asenne-ilmastoa (ja ilmastoa) ja tule järkiisi. Kyllä sinä Suomessa ehdit vielä elinaikanasi pönöttämään ihan tarpeeksi.
Ellei korvaus parane kun kynnet on näytetty, katsellaan parempi Firma. Näinhän se toimii?
Olen kyllä anonyymin kanssa kokolailla samaa mieltä. Jos tarjottu työ vähänkään kuulostaa sellaiselta, että sitä voisi olla mielekästä tehdä vähintään vuoden ajan, ota se vastaan sillä mielellä että olet siinä vuoden tai pidempään. Vuosi riittää siihen, että pesti näyttää kotimaassa enemmän hyvältä kuin pahalta CV:ssäsi, ja toisaalta vuosi on aika lyhyt aika niinsanotusti seisoa vaikka päällään.
Yhteenveto siitä, mitä saavutat em. suunnitelmalla: vähintään vuoden arvokasta teollisuustyökokemusta (Suomi-näkökulmasta lisäksi _kansainvälistä_ sellaista) plus vähintään vuoden lisää maailman parhaassa kaupungissa. Vastaavasti menetykset samalla suunnitelmalla ovat niin itsestäänselvät ja mitättömät, etten viitsi niitä tässä edes mainita.
R.
Lähetä kommentti
<< Home