Tuokiokuva 2

Kesällä, tässä opiskelijoiden ylläpitämässä kampuskahvilassa, kanadanranskalainen entiseni opetti minulle kuinka syödä oikeaoppisesti scone, jolle sanakirja esittää vitsikkäästi käännöstä teeleipä. Pääasiassa jauhoista, sokerista ja rasvasta tehty teeleipä lämmitetään, halkaistaan ja sivellään marmeladilla ja voilla. Avot.

Istun samassa kahvilassa, myyjätär tulee keräämään teeleivän jämäni pöydästä ja muistaa nimeni. Etunimiä kysellään niin kahviloissa, ruokapaikoissa kuin vaatekaupoissakin, ja huhuillaan kun kahvi tai ruoka on valmista noudettavaksi, tai kun kysellään viimeisimpiä sovituskoppikuulumisia. Yleensä käytän nimeä Patrick. Välillä joudun hetken miettimään itselleni kutsumanimeä. Orcun on valinnut fiksummin: hänen kutsumakoodinsa on rehellisesti Adam.

Tilaan haudutettua teetä, matén kuten yleensä. Jäin koukkuun nimimerkin jpe kanssa vietetyn Argentiinan matkan jälkeen. Aasialainen tyttö muistaa minut ja matén: oh, it's you again. Tai paremminkin hän muistaa konstailuni: laitetaanko pelkkää matéta vai sekoitetaanko rooiboisin kanssa? Paljonko pannuun taas pitikään annostella? Teksasin Uskis on tullut siihen tulokseen että olen Niles, mutta en pidä itseäni yhtä neuroottisena tai aseksuaalisena. Tunnistan kuitenkin itsessäni sisäisen Cranen.

Hänellä on nimi ja hän on Suomesta, toinen tarjoilijatar huikkaa taustalta. Asiakkaita ei ole nimeksikään sunnuntai-iltapäivänä. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, pakkasasteita on ehkä noin -4 C. Kuinka se nimesi taas tavattiinkaan? Niinkuin siinä maljassa?

Aasialainen tyttö ei huuda nimeäni vaan tuo teen pöytään. Tuoksu leijailee nenääni jo ennen kuin pannu ehtii pöytääni. Tällä kertaa matéta on suodattimessa kolminkertainen määrä tavalliseen nähden. Sisäinen Crane ei pääse valittamaan liian laihasta teestä, tällä kertaa.

Viereeni istuu tyttö jonka naaman tunnistan Lavalifen profiilista. Jos iltapäivälehdet on jo luettu ja pidän taukoa, en lue tieteellisiä artikkeleita. Ehei, minä luen Jatkoajan keskustelupalstalta jääkiekkokeskustelua vaikken välitä SM-kiekkoilusta pätkän vertaa. Ja selaan deittiseittien profiileita. Olen tunnistanut jo viisi ihmistä profiilin ja kuvan perusteella. Neljälle heistä minut on esitelty muissa yhteyksissä. Yhdellekään en maininnut tunnistaneeni heidät. Tälle viidennelle en ala puhumaan. Hän tekee työtään, minä omaani. Hän näyttää paremmalta kuvassa, mutta se on luonnollista. Olen jo niin harjaantunut, että pystyn yleensä näkemään kuvasta milloin henkilö yrittää peittää jotain tai tehdä itsestään paremman näköistä kuin onkaan. Ja samoin, kun henkilö on niin itsevarma ulkonäöstään että voi käyttää kehnoakin kuvaa vailla ongelmaa.

Suoritan viimeistä akateemista tehtävääni, tutkimushankkeen asiantuntija-arviointia NSERCille. Onko tämä viimeinen akateeminen tehtäväni kuinka pitkään aikaan, se jää nähtäväksi.