maanantaina, helmikuuta 26, 2007

Aromipesä

Parasta työnteossa on se, että on niin kiire ettei ehdi miettimään turhaan elämän tarkoitusta. Itsereflektoinnit jäivät suosiolla Kanadan maaperälle, kun nyt pitää rutiinin puuttuessa vääntää aamut illat luentoja itselle vieraasta aiheesta. Palkkaa ei ole näkynyt enkä edes tiedä mikä on työnimikkeeni. Kai minusta on tullut yliassistentuuria hoitava vanhempi tutkija tai jotain.

Kolaa saa automaatista puhelimella soittamalla ja hinta puolen litran pullosta lähestyy kahta euroa. Safewaysta sai kolmella eurolla tarjouksesta 12-packin kolatölkkejä.

Lisäksi olen edelleen asunnoton, kuten asiaan kuuluu.

3 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Kaikki (?) tulee sujumaan ihan hyvin. Siitä suomalaisen elämänmenon kuvaamisesta toisella kielellä- olen joskus joutunut yrittämään kuvailla ruotsiksi tapahtumasarjaa
- poronlihan hankkiminen
- kuivauksen esivalmistelut
- suolaaminen ja siihen kuuluva snapsit
-ripustaminen mummon räystäälle Rovaniemen maalaiskunnassa
- lihojen tarkistaminen
- ja hakeminen pois kotiin

ei sitä voi kuvailla edes Ruåtsiksi

1:03 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

englannin kieli ! englannin kieli !
nationalistinen roisto

-tojvan

6:37 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Onnea valitsemallasi tiellä. Täytyypä poiketa siellä laitoksessa moikkaamassa jahka teollisuusrahasäkin kottikärräämiseltäni ehdin.

R.

10:14 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home