Postuumi

Ensimmäinen suomenkielinen lauseeni koostui yhdestä sanasta: Tampereelle. Iljettävän velipojan tarinat pulisonki-viiksiyhdistelmällä varustetusta miehestä joka saa leukansa sijoiltaan syödessään bratwurstia sekä dynamiittia läskeissään viskovista uuden vuoden viettäjistä tekivät paluun vanhaan yllättävän helpoksi.

Sekalaisten havaintojen joukkoon kuuluvat mm. ruokottomat hinnat lähikaupassa, lihavien ihmisten oletettua suurempi määrä ja ravitsemusliikkeiden sisätiloissa tapahtuva tupakointi. Ruokakaupassa unohdin että hedelmät pitää punnita ja ostokset pakata omakätisesti. Tuijotin myös erästä hyllyrivistöä muutaman kymmenen sekunnin ajan epäuskoisesti ääneen naureskellen, kunnes todella muistin että keskiolutta voi myydä muuallakin kuin viinakaupassa. Aion palata Citymarketiin ottamaan valokuvan seinien korkeudelle nostetuista Karhu-tynnyreistä ja lähettää sen Kanadaan. Huomautan kuitenkin etten ostanut pulloakaan lientä.

Koitin myös miessukkahousujen toimivuutta -10 asteen pakkasessa juostessa ja totesin että kevyt lenkkeily onnistui varsin ongelmitta. Elin ensimmäiset 24 tuntia syöden ainoastaan Vaasan ruispaloja ja juomalla Karhua, jonka jälkeen rohkaistuin kokeilemaan myös hernekeittoa.

Materiaalia tuli kerättyä viimeisellä Vancouverissa vietetyllä viikolla vierastarpeiksi asti. Tuntuu hieman hölmöltä alkaa tuottamaan postuumisti verkkopäiväkirjan omaisen tarinakokoelman viimeisiä säkeitä, mutta näillä mennään. Luvassa siis lähinnä epookkia edeltäviä merkintöjä. Maksutta Puistoon -projektin tulevaisuudesta täytynee päättää myöhemmin. S(e)ikkailija-sankarin suomalaisista edesottamusten kirjaaminen voisi toki tuottaa kiinnostavan näkökulman ruotostelevien seppojen elämäntapaan.