Poliittinen korrektius ja kohteliaisuus

Silloin tällöin Kanadassa tuntui siltä, että ihmiset olivat ylikorostetusti poliittisesti korrekteja sanomisissaan. Silloin joskus harvoin kun ennakkoluulot tulivat vahingossa pintaan, lipsahdukset ja niiden korjaileminen jälkikäteen olivat hauskaa seurattavaa. Kun eksoottinen Intian-setä tuli edellisenä viikonloppuna vierailemaan Settlesta Vancouveriin läksiäisteni kunniaksi ja menimme syömään päivällistä saksalaiseen ravintolaan, viereisessä pöydässä istunut vanha nainen kuuli saksankielisen höpinäni ja alkoi kyselemään mistä olemme kotoisin. Tibi oli Romaniasta, Johan Ruotsista, minä Suomesta, viereisessä pöydässä oltiin Slovakiasta ja Sveitsistä. Navjotin kerrottua olevansa Intiasta nainen ilmoitti topakasti

Mutta sinä olet kuitenkin syntynyt täällä Kanadassa kun olet tuon näköinen -- siis näytät noin normaa...

Tätä seurasi epämääärinen hiljaisuus ja epätoivoinen paikkoyritys:

...siis kun näytät tuollaiselta miesmallilta, voisit olla hyvin showbusineksessa mukana kun olet noin tavattoman komea!

Sitä, mikä näkyy Suomeen poliittisena korrektiutena, voidaan pitää käytännön sanelemana kohteliaisuutena ja huomaavaisuutena heterogeenisessä maassa, jossa asuu valtava määrä eri kulttuurien ja etnisten ryhmien edustajia. Tietenkin joskus varovaisuus, ja toisaalta herkkähipiäisyys ja kyvyttömyys nauraa oman kulttuurinsa erikoisuuksille menee tarpeettoman pitkälle, kun järjestetään seminaareja joissa keskustellaan onko oikein nauraa esimerkiksi japanilaisten käännöskukkasille (ja minkä takia niille nauraminen on enemmän sallittua kuin kiinalaisille nauraminen, ja minkä takia kiinalaisille nauraminen on kuitenkin sallittua mutta tummaihoisille ei -- kirjoitin bloggausurani ainoan hyvän merkinnän tästä aiheesta vuosi takaperin mutta en löydä sitä tähän hätään linkitettäväksi).

Tähän kohteliaisuuteen tai korrektiuteen tottumisen jälkeen suomalainen käsitys rehellisestä ja suorapuheisesta diskurssista tuntuu välillä hieman vaivaannuttavalta. Alkaneen sian vuoden kunniaksi lehdessä kerrottiin (tietenkin) Kokoomuksen kansanedustajaehdokkaan ja Suomen Yrittäjien puheenjohtajan pitämästä puheenvuorosta, jossa hän kehotti suomalaisia ponnistelemaan etteivät ne vinosilmät voita meitä. Toimittajien kysyessä lausunnosta tämä suoraselkäinen mies ei parhaita "ei neekeri-sanan käyttämisessä ole mitään vikaa"-teekkariperinteitä noudattaen hahmottanut, että lausunnossa olisi voinut olla mitään korjattavaa.

Radiossa puhuttiin Idols-semifinaalien (sittemmin käsittääkseni tippuneeesta) liettualaisesta, (edelleen käsittääkseni) homokuvissa esiintymisestään tunnetuksi tulleesta kilpailijasta, ja tämän jälkeen kerrottiin minuuttitolkulla homovitsejä ennen seuraavan soittolistakappaleen soittamista.

Lovelace-Ilkka jaksoi mainita kerta toisensa jälkeen Tampin homo-, ruotsalais- ja neekerivitseistä kanadalaisesta perspektiivistä katsoen. Toisaalta, hän käytti kerran luennollaan pirullisinta koskaan näkemääni paitaa, jossa seisoi teksti I like being white.