perjantaina, helmikuuta 23, 2007

Leveä kravatti

Mietin, miltä se näyttäisi jos yrittäisin kirjoittaa paikalla ollessani sitä miltä paikalla oleminen näyttää, joko itse havainnoituna tai sitten ns. toisen käden tietona. Se voisi näyttää vaikkapa tältä:
Isäntä varaa kaksi euroleijonaa peuranpaistin kyytipojaksi. Vain puolikas toisesta pullosta kuluu snapsina joten jäähileinen pullo siirtyy kulkemaan viestikapulana kädessä. Kapula käy kädestä toiseen puolen minuutin ratakierroksilla. Isäntä ryntää saniteettitiloihin hoitamaan pitkää sylkeä mutta yritys jää hieman kalkkiviikoille. Isompi, isänmaallinen vieras joutuu niinikään yllätetyksi ja kuuma-askeltaa päämäärättömästi kunnes ruumis ottaa aloitteen ja euroleijona muuntuu hissi-ilmiön seurauksena ns. leveäksi kravatiksi.

Ulkona pari nuorta miestä maleksii kessuttamassa kuin aikamiehet, kun ovi rämähtää auki lähes saranoiltaan. Isänmaallinen mies ryntää ulos kaksipiippuisen vaarihaulikon kanssa, leveä kravatti edelleen rintapielessä ja ulisee. Nuorukaiset peljästyvät odottamatonta näkyä ja yrittävät itsesuojeluvaistonsa ohjaamana vaivihkaa tiedustella yllättävän entreen syytä ja selvittää mikäli luvassa olisi aito ja alkuperäinen deliriumkohtaus. Leveään kravattiin sonnustautunut isänmaallinen mies ilmoittaa hämillään ajatelleensa, että se näyttäisi hauskalta.

Myöhemmin, tuliaseilla leikkimisen ohella leveän kravatin herrasmies innostuu ja haluaa ampua hirvikiväärillä. Alituisen inttämisen väsyttämänä isäntä lopulta luovuttaa kiväärin yhdellä panoksella varustettuna herrasmiehen käsiin. Mitään ei satu, koska "ammunta tapahtui kaikkia turvamääräyksiä noudattaen".

Aamulla herrasmies herää kravatti kaulassa lattialta ja lausuu ensi työkseen heikolla äänellä kiitoksen siitä, että sai ampua ensimmäistä kertaa elämässään. Sillä hirvikiväärillä.
Mietin jos perustaisin englanninkielisen blogin jossa kuvailisin miltä elämä Suomessa vaikuttaa, mutta en kuollaksenikaan ymmärrä miten kertoisin tällaisia tarinoita edes kaukaisesti ymmärrettävällä tavalla taakseni jättämälleni seurapiirille. Ja vielä se, että tarinan sankarit ovat suurimmaksi osaksi töissäkäyviä, fiksuja ihmisiä, perheellisiäkin, lojaaleita ystävilleen.

Jos tarinaan on korjailtavaa, kommenttilaatikko löytyy alta.

1 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

En korjaa vaan kommentoin:

Ei suomalaisuutta voi selittää. Ei edes kokea. Suomalaiseksi pitää syntyä. Perkele.

4:46 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home