Elämäntyyli

Lapsena leikin piti mennä käsikirjoituksen mukaan, täydellisesti niin kuin minäminäminä halusin. Alle kymmenvuotiaalle se onnistui mainiosti kolme vuotta nuoremman sidekickin kanssa. Aikuisena se ei oikein enää toimi. Sen sijaan että hyväksyisin asian, minua harmittaa kun muut eivät käyttäydy niin kuin minäminäminä haluan ja suunnittelen. Oman ikäiseni ja koulutustaustani omaavat ovat haistaneet kahvin ja joko muuttaneet etelään tai ulkomaille, tai sitten omaksuneet konservatiivisen elämäntyylin, lisääntyneet ja muuttaneet lähiöihin. Jäljelle jää vain alati läskittävä seurapiiri, ja jonka kymmenvuotiaan tavoin haluaisin käyttäytyvän tietyllä tavalla, ja sitten ahdistaa.

Piti ottaa yksi tahi kaksi keskiolutta seurapiirin synttärijuhlilla ja ajaa takaisin. Sen sijaan kauhoin keittoa kaksin käsin moninaisissa muodoissa ja lopulta tie kävi kohti Dorkalaa, tietenkin Tom Mixin vipillä ja häpeillen. Muutamassa tunnissa ehdin jo muistamaan miksi aikana ennen Vancouveria jaksoi niin kovasti ahdistaa. Ei tätä aikuinen ihminen jaksa.

Neljän tunnin yöunien jälkeen oli pakko nousta ylös, pestä naama ja kuivata se vessapaperilla. Pakenin Mixin ruotoisesta asunnosta harhailemaan kaupungille vain huomatakseni, ettei juuri mikään ole sunnuntaina auki. Siperian kahvilaa olivat sentään avaamassa juuri kun talsin sisään. Näytin Kanada-tumpuissani perin eksyneeltä. Ostin ne tumput Toronton lentokentältä. Seitsemäntoista kuukauden aikana ei tietenkään tullut parempaa matkamuistoa hoidettua. Tumput oli tehty sitä paitsi Kiinassa.

Juttelin tyttärien kanssa tunnin verran odotellessani (valheellisen) ajokunnon palautumista ennen kuin kahvilaan alkoi virtaamaan enemmän asiakkaita. Toinen oli poikaystävineen harkinnut muuttavansa Vancouveriin. Ne juttelivat paljon fiksumpia kuin minäminäminä joka problematisoi kaiken tarpeettoman monimutkaiseksi. Tajusin että jossain Tampereella on oltava kohtuullinen joukko sen kuuluisan aktiivisen elämäntavan harrastajia, mutta tämän joukon bongaaminen on yhtä vaikeaa kuin juopporemmien bongaaminen Vancouverissa. Ehkä ne hengaavat GoGolla tai jossain vastaavassa fitness-keskuksessa. Edellisen kerran nimimerkin -J- johdolla moisessa käyneenä se ei tuntunut aivan minun paikaltani, mutta kyllä nämä kaksi elämäntyyliä alkavat olla sovittamattomassa ristiriidassa keskenään.

Ajettuani kotiin viimeisetkin seikkailijasankarillisuuden rippeet haihtuivat kun huomasin, että alkoholin turvottamiin ja turruttamiin silmäluomiini oli jäänyt pesun jäljiltä vessapaperia. Johtunee osittain tupakansavusta mutta näin kauheaa kankkusta ei ollut Kanadassa kertaakaan.

Hankkikaa kaksi lasta ja muuttakaa lähiöihin.