Syvänne

Luulin kirjoittaneeni siitä, miltä torjutuksi tulemisen pelko ja sen yli astuminen tuntuvat. Mutta enhän minä uskalla kirjoittaa miltä se oikeasti tuntuu. Tai siitä, kuinka luulen ymmärtäväni niin paljon enemmän kuin aiemmin. Ja jos olisin ymmärtänyt aiemmin, olisin valinnut toisin, mutta kun en ymmärtänyt.

Sen sijaan, että osaisin kuvailla miltä tuntuu löytää jokin vasta kun se on jo menetetty ja takertua siihen kiinni vielä pieneksi ohikiitäväksi hetkeksi, huomaan kirjoittavani omaa tyhjyyttään kaikuvaa todistelua. Jotain joka alentaa itselleni tärkeitä ihmisiä epämääräisesti muotoilluksi raporteiksi joka saa lukijan odottomaan lisää kuvauksia siitä, kuinka hyvin ne soivat. Enkä voi syyttää ketään muuta kuin itseäni.

Merkitys, kuulumisen tunne, huomioiduksi tuleminen, arvostetuksi tuleminen; sense of purpose, belonging, acknowledgement, appreciation. Kun mietin näitä ja näiden puutetta, Uskis ihmetteli kuinka vaikeaa täytyykään olla elää ilman Jumalan käsitettä.

Taidan lähteä liikkumaan ennenkuin tulee poru. Itse asiassa tuli jo. Diippii shittii.