Emmanuelle (Neljäs Ansa)

En edes muista kuinka ensimmäisen kerran ajauduin biotieteiden postdoc-kerhon järjestämään tilaisuuteen, mutta olo oli hieman kuin joogastudiolla: minä ja kymmenen eurooppalaista naistutkijaa. Vaikken ymmärrä biotieteistä mitään, postdoc-kerholla on tapana järjestää kiinnostavia seminaareja, luentoja ja ennenkaikkea sosiaalisia tilaisuuksia (joiden sosiaalisuutta lisää se, että kerho sponsoroi myös juomat).

Pari tapaamista takaperin tutustuin juuri UBC:lle tulleeseen ranskalaiseen postdociin, Emmanuelleen. Luonnontieteistä väitellyt biotieteilijä oli selvästi perso keskioluelle ja nikotiinin piikittämiselle, mikä puolestaan ennustaa triviaalisti keskimääräistä tutkijaa vähäisempää takakireyden määrää, miellyttävämpää ja vähemmän kuivakasta seuraa, sekä parempaa odotusarvoa halulle ja kyvylle nauttia elämästä noin yleisemminkin.

Edellisellä lounaalla emme paljoakaan vaihtaneet ajatuksia, mutta edellisen viikon lopulla hän pyysi minua ulos drinkille. On tietenkin totta että olen ainoa miespuolinen postdoc joka näillä lounailla ramppaa. Drinkki muuttui tietenkin usemmaksi, ja edellispäivän kansainvälisen illallisen aiheuttamasta närästyksestä ja väsymyksestä huolimatta onnistuin pysyttelemään hereillä baarin takkatulen ääressä sohvalla maaten. Marseillella on maine likaisena ja Pariisiakin tylympänä kaupunkina, jossa rikollisuus rehottaa. Ehkä tämä tausta teki biotieteilijästä ja hänen tarinoistaan vielä kiinnostavamman, joskin sai minut tuntemaan itseni ansaitusti kovin keskiluokkaiseksi.

Iltapäivällä tapahtunut valaistumiseni aloitteista ja teoista osoittautui miellyttävän toimivaksi jo toistamiseen saman päivän aikana, mutta myös hyödyllisemmäksi kuin uskalsin arvata: kahden aikaan yöllä huomasimme että biotieteilijän asuintoveri oli epähuomiossa lukinnut ulko-oven turvaketjulla. Asuintoveri ei reagoinut ovikelloon eikä puhelimen pirinään, ja ulkona oli useita asteita pakkasta. Pelastin biotietelijän taksilla Collegen lämpöön. Unen vähyyteen oman osansa antavat vielä se, että hän joutui kommunikoimaan parin tunnin yöunien jälkeen Ranskaan tekemänsä rahoitushakemuksen tiimoilta, ja parin tunnin kuluttua taas uudestaan, joten nukuimme noin neljä tuntia yhteensä.

Nyt väsyttää aivan järkyttävästi. Huomiseksi pitäisi tehdä lyhyt seminaarikurssin runko, sekä viedä Uskis treffeille. Huhupuheiden mukaan odotukset ovat kovat, luokassa spectacular. Minun kun pitäisi olla niin original eli ainutlaatuinen. Luvassa ovat mielenkiintoiset treffit. Olen jo aloittanut mielikuvaharjoittelun, sillä en ole herrasmies. Ja mitä näitä viimeisimpiä merkintöjä olen lukenut, niin luulen poistavani nämä huomenna ollessani vähän virkeämmällä mielellä.