Jako on hyvin selvä
Olen edelleen kaistapiraatti ja tämäkin merkintä tulee läheteltyä ilmoille vain siksi että koukkukäteni onnistui ryöväämään jostain salaamattoman yhteyden.
Kun aloitin tämän blogiprojektin, aloin kirjaamaan ylös mahdollisia aihiota ja anekdootteja merkintöjä varten. Päivitän tätä blogia niin hitaasti, että ehdin jo kirjoittaa maanantaisen aihion perusteella olennaisesti saman asian uudestaan, eri sanoilla:
Etusääret kipeytyvät edelleen juostessa eivätkä oikein tunnu edes paranevan välissä. Hölkkäilin maanantaina ja uudelleen tänään sellaisen 45-55 minuutin verran erittäin matalalla sykkeellä toivoen, että tämä harjoite kehittäisi noita potkia.
Kun aloitin tämän blogiprojektin, aloin kirjaamaan ylös mahdollisia aihiota ja anekdootteja merkintöjä varten. Päivitän tätä blogia niin hitaasti, että ehdin jo kirjoittaa maanantaisen aihion perusteella olennaisesti saman asian uudestaan, eri sanoilla:
Kävin läpi nykyisellään heikonlaisesti päivitettävää Maksutta Puistoon -projektia ihan sen alkuvaiheilta, vuoden 2005 syyskuulta lähtien. Teksti loihtii silmiini kuvia, muistoja -- ja yht'äkkiä tuoksuja. Sen, että syksy Vancouverissa tuoksui erilaiselta kuin syksy Tampereella. Sittemmin menetin kykyni haistaa ympäristöni. Se kyky katosi perin pian. Se ei ole koskaan lakannut hämmästyttämästä itseäni kuinka syvältä tulevia muistoja -- tai ei muistoja vaan tunnetiloja -- joku tietty tuoksu voi aktivoida. Se on terve muistutus siitä, kuinka erikoinen instrumentti aivot loppujen lopuksi ovat.Postdocini oli osittain Suomen kulttuurisäätiön rahoittama. Olisikohan pitänyt lähettää niille sen yhden Amsterdamin paperin sijaan linkki blogiin. Ne olisivat varmaan arvostaneet.
Nyt, kun tekstiinsä on saanut etäisyyttä, en voi kuin ihmetellä sitä tuotteliaisuutta jolla noita merkintöjä on tuotettu. Ja samalla täytyy myöntää, tietenkin hieman häpeillen, että osa merkinnöistä ovat ihan kohtuullisen hupaisia tai ainakin hupaisasti raportoitu.
Etusääret kipeytyvät edelleen juostessa eivätkä oikein tunnu edes paranevan välissä. Hölkkäilin maanantaina ja uudelleen tänään sellaisen 45-55 minuutin verran erittäin matalalla sykkeellä toivoen, että tämä harjoite kehittäisi noita potkia.
posted by erityistutkija at 11:41 ap.
3 Comments:
Säärien kipeytymistä tällainen vähemmän juossut on havainnut parista syystä: 1) kova alusta ja sille sopimattomat kengät (etenkin jalkapalloillessa talven jälkeen tuon huomaa) ja 2) liian pitkä juoksutauko, lihakset eivät vaan kestä edes hölkkää ellei niitä herättele keskittymällä pari viikkoa ensin kävelyyn.
Kuinkas sen kreatiinin kanssa on sujunut?
Kengät toimivat samankaltaisella alustalla vielä Vancouverissa, ellei sitten paikallinen päällyste ole kovempaa -- tosin täällä juoksen päällystämättömällä tiellä. Ne kehoittivat vaihtamaan kengät 500 kilometrin tai 50 tunnin välein, mikä kuulostaa vahvasti liioittelulta. Taukoakaan ei tullut niin paljon. Ehkä pitäisi ostaa jo uudet kengät ja verrata niitä nykyisiin jo yli vuoden ikäisiin mizunoihin. Nyt hinkkaan jäägeeliä etusääriin, vaikken kyllä tiedä onko siitä oikeasti hyötyä.
Kreatiiniä en ole ehtinyt käyttämään kun pitäisi muistaa sekoitella juomat ennen töihin menoa. Ei se mielestäni erityisesti kyllä vaikuttanut suuntaan taikka toiseen UBC:llä, mutta minä en treenaa niin kovalla intensiteetillä muutenkaan. Liha on heikko ja mieli altis.
Pari tiukkaa vinkkiä juoksuun: Yritä juosta siten, että astut aina vartalosi alle, älä koskaan sen eteen - vartalo tulee pitää siis melko pystyssä, ei etukenossa. Älä myöskään juokse "kantapäät edellä", vaan laskeudu joka askeleella päkiöille. Pikajuoksu on sitten asia erikseen, mutta silloinkin päkiät on kova sana.
Näillä keinoilla vaivat pitäisi loppua melko pian ja polvetkin voi säilyä juoksukunnossa aina eläkepäiville asti. :)
-J-
Lähetä kommentti
<< Home