Täydellinen vappu
Sosiaalisen edustamisen, matkaoppailun ja kinkereillä ramppaamisen jälkeen iskee lensu. Wizaucksia ja cauheuksia lankeaa osakseni eikä armoton valkoisen teen ryystäminenkään saati La Scapan tissuttelu tunnu matkaansaattavan hövelimpää oloa. Vapun peruuntuminen olisi muuten pelkkää plussapallon kanssa jenkkaamista mutta lupasin ensimmäistä kertaa mennä pääkaupunkiseudulle tarkistamaan työwäenjuhlan viettoa klassillisilla menetelmillä.
Juuri tällä hetkellä luulen että peruuntuneen vierailun eräät emännöitsijät valmistautuvat nostalgisoimaan pioneerinuoruuttaan hillumalla erinäisillä marsseilla. Minua ei moisille kinkereille saisi kirveelläkään mukaan, vaikka mahdollisuutta tarjottiin turismin hengessä (olen varma että naamani ilmestyisi vähintäänkin valtakunnanlehtien kanteen). En etenkään nähtyäni minkälaisia meemien kytköksiä moisilla marsseilla esiintyy. Kai minä olen määritelmällisesti akateemisen prekariaatin jäsen, mutta ne Bilteman seinäkoukkuosastolla naamansa koristelleet kiljupunkkarit ja anarkomarkot ovat näemmä tuonkin termin omineet.
Tästä on tulossa parahultainen perinne: Vancouverissa toukokuun 1. päivä ei merkitse mitään kun Labour Daykin on kylmän sodan ajalta siirretty syssymmälle kansanosien kiihoittumisen pelossa, ja nyt ainoa kosketukseni ördaamiseen oli yläkerrasta kuulunut elektronisen tanssimusiikin omainen jytke, joka kuulosti sen verran hyvältä että jäin sitä sänkyyn maistelemaan.
Näin muuten on todettava, että kuumeessa voi ilman omantunnon kolkutusta maata ja antaa ajatusten ja assosiaatioiden harhailla. Unen ja valveen rajamailla henkilökohtainen kino tarjoaa kiinnostavia elämyksiä. Tai paremminkin kertojan ääni, luulin jossain vaiheessa seuraavani radiosta tulevaa kuunnelmaa.
Vapunvieton syvin olemus tiivistyy pääkaupunkiritvalle lähettämääni tekstiviestiin: kävin saunassa, porslinisoiduin tekemisen puutteessa, sitten tepastelin 500€:n t-hattu päässä ja nyt kattelen kun Daniel Graigin palleja rapsutellaan.
Bandwagoniin on tässä tapauksessa helppo hypätä: Daniel Craig on kova.
Juuri tällä hetkellä luulen että peruuntuneen vierailun eräät emännöitsijät valmistautuvat nostalgisoimaan pioneerinuoruuttaan hillumalla erinäisillä marsseilla. Minua ei moisille kinkereille saisi kirveelläkään mukaan, vaikka mahdollisuutta tarjottiin turismin hengessä (olen varma että naamani ilmestyisi vähintäänkin valtakunnanlehtien kanteen). En etenkään nähtyäni minkälaisia meemien kytköksiä moisilla marsseilla esiintyy. Kai minä olen määritelmällisesti akateemisen prekariaatin jäsen, mutta ne Bilteman seinäkoukkuosastolla naamansa koristelleet kiljupunkkarit ja anarkomarkot ovat näemmä tuonkin termin omineet.
Tästä on tulossa parahultainen perinne: Vancouverissa toukokuun 1. päivä ei merkitse mitään kun Labour Daykin on kylmän sodan ajalta siirretty syssymmälle kansanosien kiihoittumisen pelossa, ja nyt ainoa kosketukseni ördaamiseen oli yläkerrasta kuulunut elektronisen tanssimusiikin omainen jytke, joka kuulosti sen verran hyvältä että jäin sitä sänkyyn maistelemaan.
Näin muuten on todettava, että kuumeessa voi ilman omantunnon kolkutusta maata ja antaa ajatusten ja assosiaatioiden harhailla. Unen ja valveen rajamailla henkilökohtainen kino tarjoaa kiinnostavia elämyksiä. Tai paremminkin kertojan ääni, luulin jossain vaiheessa seuraavani radiosta tulevaa kuunnelmaa.
Vapunvieton syvin olemus tiivistyy pääkaupunkiritvalle lähettämääni tekstiviestiin: kävin saunassa, porslinisoiduin tekemisen puutteessa, sitten tepastelin 500€:n t-hattu päässä ja nyt kattelen kun Daniel Graigin palleja rapsutellaan.
Bandwagoniin on tässä tapauksessa helppo hypätä: Daniel Craig on kova.
posted by erityistutkija at 12:42 ap.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home